Käynnistysongelmia

Torstai ei käynnisty erityisen auvoisesti. Kömmin punkasta, päästän koirat pihalle, rämmin veskiin ja totean, että peilistä kattoo joku harmaan kalpee hyypiö, jolla on Totoron tekemä toispuoleinen kampaus (toinen puoli nuolee päänahkaa, toinen sojottaa miten sun sattuu). Yritän haroa hiuksia ojennukseen vaihtelevalla menestyksellä. Lopulta totean, että on pakko ottaa särkylääke, päästän koirat sisään ja kömmin peiton alle. Saatan olla hyvin omintunnoin koirien osalta, KePolla on iltavuoro, kyllä se hoitaa... Käsken jonkun hereillä olevista potkia mut ylös ennen kun tarttee lähteä. Ei sentään tarvinut potkia, raahustin ite esiin makkarista ja pakkasin vähän evästä kassiin, aamupalaa ei tehnyt yhtään mieli. Heitin vanhimmaisen koululleen ja ajoin duuniin. Duuniin päästessä lääke jo tehos ja olo oli melkeen siedettävä, joskus kympin pintaan sain aamupalankin syötyä...

Päivä meni menojaan ja totesin, että on pysyttävä erossa netistä ja nettiputiikeista, on tullut oltua turhan löyhäkätinen, joten tiedossa on tiukka kuukausi. No elämä on sellasta vuoristorataa tai ainakin mä olen taitava tekemään siitä yhtä silkkaa vuoristorataa ilman turhia suvantopaikkoja. Täytyy ehkä alkaa harjotella sitä suvantoakin, nyt menee joskus jo vähän liian lujaa johonkin suuntaan, eikä tahdo perässä pysyä ja jotenkin tuntuu, ettei enää jaksa olla lumiukkona pihallakaan kuten joskus nuorempana: sitä vaan nauro kun ei oikein tienny, että oliko elämä solmussa vai ei. Tai ehkä mä opettelen nauramaan enemmän.

Tänään oli jälkikurssipäivä ja Arskan kanssa startattiin upeessa auringonpaisteessa kohti Kattilajärventietä. Sen verta upee ilma oli, että piti ihan käydä hakemassa aurinkolasit sisältä. No treffipaikalla sitten alko sataa vettä... kuuro vaan, ei tarvinut kastua jäljestäessä, sadavaatteet nimittäin jäivät kotio.

Tehtiin vaan yksi jälki kullekin ja sen lisäksi oli esineruutua. Tein ite Arskan jäljen ja siihen tuli kaks kulmaa. Alku oli tosi mielenkiintonen, siis ihan tosi mielenkiintonen; Arska oli kun sunnuntaikävelyllä ja hyppelehti kun pikku pentu pitkin poikin, ei tietoakaan TYÖN tekemisestä. Lopulta otin Arskan taluttimeen ja päästiin alkuun. Sen jälkeen jälki menikin hyvin, jopa ne kulmat.

Jäljen jälkeen oli esineruutua, joka oli Arskalle jo tuttu juttu, meni silleen näytösluontosesti (tällä kertaa). Onnistuneeseen suoritukseen on hyvä lopettaa, joten Arska autoon ja vähän nakkeja evääksi, jonka jälkeen saatoin katella muitten esineruutunäytöksiä.