Melkeen hengästyttää

Aamulla kello soi jo het kuuden jälkeen ja melkeen hengästytti valmiiks kun ajatteli edessä olevaa päivää. Aamu kuitenkin oli kiireetön, aamupala, ei ees eväitä mukaan, autoon ja liikenteeseen. Koska olin liikkeellä tavallista aikasemmin oli motarikin tavallista ruuhkasempi (mun kannaltani katottuna siis). En lakkaa ihmettelemästä sitä, ettei oikeenpuoleisella kaistalla kökötä kun pari autoa, loput tökkivät vasemmalla kaistalla, supisuomalaista kulttuuria, toinen käsi vielä puussa.

Ruokatunnilla kirmasin yhden tutun luo hakemaan hältä ostamiani kirppiskamoja. Olikin tosi hyvä palvelu; tarjottiin oikein hernekeittoa ja sumpit päälle. Ruokaseura oli mukavaa ja juttua riitti. Kiitosta vaan!!

Tuskin päivä ehti kääntyä iltapäivään kun jo starttasin auton ja lähdin kohti Nlaa, se oli nimittäin kampaaja klo 14.00. Siinä meni rattosasti vähän reilut pari tuntia ja nyt on ihan uus pää ja hieno onkin. On oranssia, on ruskeeta ja on vaaleeta, niskasta lyhyempi, edestä melkeen entisen mittanen. Kuulemma syksyn värit nyt kun on kerta syksy, kesällä oli kuulemma kesävärit ja seuraavaks vois kuulemma mennä ottamaan jouluvärityksen.

Kampaajalta akutädin pakeille, pikahoito, ja sitten vauhdilla kotio. Arskan jälkikamat olin pakannut jo aamulla ja palonut nakitkin valmiiksi kippoon jääkaapin perukoille odottamaan. Kiirettä lisäsi se, että nuorimmainen halusi samalla kyydin Nlaan. No KePo lähti reissuun mukaan, joten samaan Nlan keikkaan saattoi lisätä postissa käynnin eli meikä tipautettiin postin pihalle, sitten KePo kävi tipauttamassa nuorimmaisen kyydistä ja ajo takasin hakemaan meikäläisen postin pihalta, jossa vaihdoin kuulumisia tuttavan kanssa, johon törmäsin postin jonossa.

Ehdittiin treffipaikalle kutakuinkin ajoissa tai ainakaan kukaan ei sanonu, että oltais oltu myöhässä. KePo joutukin töihin eli pääs vetämään Arskalle jäljen, Kikka, the kouluttaja, teki Arskan toisen jäljen. Ja tänään Arska oli ihan mahtava: ajoi molemmat jäljet mielettömän upeesti, eikä kumpikaan ollut lyhyt eikä ihan helppo. Tuhina vaan kuulu kun Arska painalsi menemään. Ekalla jäljellä oli kaks esinettä (keppiä), toisen Arska ilmaisi hyvin, toisen ohi porhalsi täyttä vauhtia mitään huomaamatta. Toisella jäljellä oli yksi esine, sukka, sen Arska löysi oitis ja ilmaisi tosi hyvin. Siis aivan upea päivä Arskalla tänään.

Kotimatkalla Arska nukkui penkillä, pää mun sylissäni, pieni jälkikoira rankan työrupeaman jälkeen. Kotona odotti muu lauma "nakinjämiä", on nimittäin tullut opetettua ne siihen, että kun tullaan Arskan kanssa kotio, niin jokainen saa pari nakinpalaa, myös Arska.