Työpaikalla oli kerätty adressi, oikein pitkä lista nimiä, siinä toivottiin, etten enää ikinä tulis autolla töihin, koska oon liikenteelle vaarallinen ja speciaalivaarallinen parkatessani autoa, tosin olin liikkeellä fillarilla, joka eteni potkimalla, vaikka olikin tavan fillari, ja vedin sen verran hernettä nenääni, että päätin irtisanoutua. Onneks armollinen kello soi siinä kohti, joten pelastuin kootuilta meriselityksiltä ja uuden työpaikan haulta.
Kasin pintaan olin valmis pakkautumaan autoon tarkastettuani kymmenettä kertaa, että kaikki tarpeellinen oli mukana, jotta muistan puhua kaiken mitä olin ajatellut ja toisaalta en jumita johonkin epäoleelliseen kohtaan liian kauaksi aikaa. Kaiken rehellisyyden nimissä mulla ei ollut aavistustakaan mahtuuko luento puoleentoista tuntiin, koska olen muokannut runkoa aika reilusti sitten viime kerran, joten päätin, että ellei paikalla ole seinäkelloa, niin kaivan kännykän ja hidastan tai lisään tahtia tarpeen mukaan. Matkalla vielä luin matskut kerran läpi... joo, mulla tosiaan oli kuski, ylellistä.
Perille oli helppo löytää, kävihän vanhimmainen AnnaTapion koulua siellä päin maailmaa ja ajo-ohjeetkin olivat hyvät. Luennon ajotus oli lopulta melkeen loistava: tunti ja 20 minuuttia eli 10 minuuttia kysymyksille. Keskustelua virisi kummasti ja niin tilaisuus venyi kahteen tuntiin.
Kotimatkalla väisteltiin hölkkääjiä. Vähän oli huonosti homma järjestetty noin niin kun liikenneturvallisuutta ajatellen. Joku epämääränen lappu tien vieressä, jossa luki "varo juoksijoita". Niitä juoksijoita sitten riitti useemman kilometrin matkalle erinäisissä ryppäissä, välillä teki tiukkaa päästä ohi, ja lisäksi juoksijat vaihtelivat tien puolta miten sattuu ja ihan äkkiyllättäen. No kun hissuksiin ajo, niin ei siinä mitään hätää.
Sillä aikaa kun oon ollut maailmalla, kahdet lukulasit on hukkaantuneet. Muistan kuin aamulla otin ne kotelosta, oon tosiaan tunkenut kahdet samaan koteloon, tosi näppärää, käytännöllistä ja laseja säästävää, ja laitoin kolmannet sinne koteloon. Vaan minne laitoin ne kahdet muut, ei harmainta haisua, eikä niitä näy missään katon sitten laseilla tai ilman ja KePokin jo yritti kattoa, vaan ei löydy. Ehkei siinä nyt mitään maatamullistavaa vahinkoa käy, ellei joku satuta esim. jalkaansa tai takamustaan rikkoutuneeseen linssiin, vaikka olisvat iäksi hukassa, nimittäin toiset on mallia Tiimari-3,60eur ja vähän rikki, toiset mallia Säästöpörssi-jotain-7egee.
Ruuanlaitto vie yllättävän paljon aikaa. Päätin tänään tehdä paistosta äiteeltä saamastani jättikesäkurpitsasta. Palomiseen meni melkeen tunti... enkä ees palonut kurpitsaa erityisen pieneksi. No nyt on paistokset uunissa, valmistuu kun ehtii, joskus ehkäs seiskan jälkeen. Koskahan mä ehtisin paneutua tohon pyykkivuoreen??
Kuvia, ai niin lupasinko mä kuvia? Taisin luvata, mutta saatte tyytyä kahteen. Yks on kotisivujen uutisia sivulla (Veikko ryhmäkehässä) ja toinen tässä (Kipazin kasvattajaryhmä ryhmäkehässä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti