Vain elämää, ei sen enempää...

KePon kello pärryytti joskus neljän pintaan aamuyöstä. Punnersin tajunnan pinnalle, vaikkei olis tarttenut, ja raahauduin käymään veskissä. Samalla sain selkää oiottua, se kun on nyt sitä mieltä, että unta tarvitaan maximissaan viis tuntia kerrallaan, sitten joutaa eukon rämpiä liikehtimään ja ottaa pienet yöjumpat. Kun on saanut veren kiertämään, nivelet liikkumaan, selän venyteltyä ja aivot hereille, voi taas mennä nukkumaan, jos sattuu unta saamaan.

Koirat eivät ollenkaan arvostaneet aikasta aamuherätystä, Arska ensin loikkas lattialle ja kohta loikkas takasin punkkaan, Cello ei inahtanutkaan ja Aasa & Viivi hakivat vaan parempaa paikkaa entisen, KePon lähdön "sotkeman" tilalle. Lopulta Totoro lähti käymään ulkona, mutta se nyt ei käynytkään illalla pissillä, sen kun huuhaili omiaan, vaikka KePo ootteli hyvän tovin pihalla vielä sen jälkeen kun muu lauma oli vyörynyt sisälle. KePo lähti ja me jatkettiin unia, selkäkin kun oli saanut liikeannoksensa, niin unta riitti ihan siihen kun kello soi vähän ennen seiskaa.

Duuniin pääsin Porintien remontista huolimatta, siinä joutuu nykyään ajamaan tyyliin 30 km tunnissa ja välillä seisotaan jonossa, vaan ei auta kun kerta on vietävä vanhimmainen kouluun. Tietty vois ajaa kodin kautta, mutta se tietäis monta lisäkilometriä kuukaudessa ja lisäks joutusin ajamaan joko motaria, ja sitä mä inhoon ruuhka-aikaan, tai ajamaan Porintien yli Huhmarin kohdalla ja voitte varmaan arvata kuin moni Porintietä ajava mieltää asian: siinä on kiertoliittymä, ei suora tie, joten ekana ympyrään tuleva on etuajoasemassa, ei se kolmen kilometrin päästä kiireesti paikalle kaahannut ääliö. Välillä ne väistämisvelvolliset soittaa torveakin, mä en kuintenkaan näytä kansaivälisiä käsimerkkejä, turha se on heikkolahjasille vilkutella ja uhrata energiaa, ei ne siitä viisastu raukat, enkä mä saa siitä mitään kicksejä, kuten jotkut.

Duunipäivä meni vähän kankeesti, vaikka yritin pysyä paljon liikkeessä ja venyä millon mihinkin. Mutta kun selkä ei tykkää istumisesta, niin se ei tykkää, vaikka mulla on tuolejakin kaks, satulatuoli ja tavallinen toimistotuoli hienoine säätöineen. Iltapäivällä itse asiassa selkään sattu jo kävellessäkin. Onneks huomenna on akutäti, joten on toivoo paremmasta. Täytyy varmaan sanoa, ettei pistele neuloja siihen mun elämäntehtäväpisteeseen, sen jälkeenhän tää alko, kyllä mä tiedän, etten mä ole siellä missä pitäis, mutten vaan keksi miten pääsisin sinne minne kuuluis. Vai pääseekö sinne kipeellä selällä?

Iltapäivällä iski vaikee valinta: mennäkö suoraan duunista Nlaan hakemaan vanhimmaista vai mennäkö ensin kotiin, jolloin on sitten taas pakko kaahata kohta uudestaan liikenteeseen. KePon varaan ei voinut laskea, sillä oli joku messupystytyshässäkkä ja arvio työajasta oli 5.00-17.00, joka tietenkin veny, kuten yleesäkin (18.15), joten onneks en laskenutkaan sen varaan. Päätin lopulta mennä suoraan duunista Nlaan kun viime viikolla tuli pari kertaa lähdettyä vähän ennen aikojaan, niin tuli sitten samalla tasailtua tunteja... vai pitäiskö sanoa minuutteja.

Olin tietty liian aikasin koulun parkissa, tekstasin vanhimmaiselle, että täällä oon, tuu kun kerkeet. Kaivelin luentoluonnokset esiin kapsäkistä, levitin ne pelkääjän penkille ja ryhdyin tekemään muistiinpanoja, ettei jäis viime tippaan, nyt on sentään aikaa melkeen kaks viikkoa. Ehdin tuskin syventyä papereihin, kun vanhimmainen jo tuli ja piti kerätä koko paperiläjä takasin kapsäkkiin. Kerrankin kun ei aika olis käynyt yhtään pitkäks, niin ei tarvinut juur ootella.

Illansuussa keksin, että tarttis varmaan alkaa viimeistelemään tätä koneelta toiselle siirtoa... Tuumasta toimeen. Nyt kun saan kammettua vielä valokuvat jotain kautta tähän uuteen masiinaan (muu kama on jo, jopa suosikit ja sähköpostiosotteisto), niin homma on niin kutsutusti pulkassa. Vistakin alkaa jo jotenkin kulkea, ei enää tartte ihan jokaista asiaa ihmetellä ja ettiä, nyt tietää jotain jo automaattisesti. Läppärin näppiskin on tullut tutuksi, tosin kunhan toi toinen toosa on tyhjä, niin siirrän siitä näppiksen tähän, meinaan noi del, end ja home -näppäimet on ihan väärässä paikassa.

Tänään multa jo kyseltiin, että onko ikävä töllöä. Kaikille tiedoksi: ei oo. Vielä ei lupatarkastajakaan oo ovella painellut ovikellon nappia, tosin siitä ei mikään ovikello soi, piuha on rullalla oottamassa, että joku ehtii pistää sen joskus paikalleen. Vaan onhan meillä nää nelijalkaset ovikellot, joten no hätä.