Laidasta toiseen

Heräsin joskus aikasin aamulla kun oli vielä pimeetä ja kuuntelin sateen lotinaa. Mielessä kävi, että ihan kiva näyttelysää ja toisaalta vielä ei tän kesän kamalaa näyttelysäätä oo ollut ja tänään on tän vuoden viimenen ulkonäyttely, että todennäköisyys kastumisesta vallan suuri. Vaivuin takasin uneen.

Heräsin kellon soittoon ja kuuntelin sateen lotinaa. Pitkästä aikaa mielessä kävi ajatus, että jos oisin ollut ainoona menossa näyttelyyn, niin oisin saattanut sammuttaa kellosta herätyksen, kääriä itteni peittoihin ja jatkaa unia. Vaan niin en tehnyt.

Paikalla oltiin ihan hyvissä ajoin, vaikka lähtö tuntui venyvän venymistään. Puettiin sadevaatteet ja Totorollekin laitettiin loimi. Sitten sateeseen kehää oottelemaan. Oli kiva havaita, että kaikki ilmoitetut viisi länderiä olivat paikalla säästä huolimatta.

Timon nuorimpana ja aakkosissa ensimmäisenä joutui johtamaan joukkoa. M-kööri paineli perässä. Totoron osalta jännitin vähän pöytää, se kun meni ihan plörinäksi Kaivarissa. Tänään kuitenkin parempi päivä ja pöytäily meni suorastaan hyvin ja mikä yllättävintä, Totoro suurimmaksi osaksi ravasi kauniisti, vaikka harjottelu on jäänyt. Niin ja seistä tönötti poseerausasennossa ihaltavalla kärsivällisyydellä. Opetankohan mä koiria unissani, jotenkin tietämättäni...

Veikko korjasi potin, Padi oli toinen, Totoro kolmas ja joukon kuopus Timon neljäs. Veikko, Padi ja Totoro saivat vielä KP:nkin. Mulla oli lisäksi kasvattajaluokka ja saatiin siinä KP. Pohdittiin sitten kehän laidalla, että mitä tehdään kun sää on mitä on ja loppukehiin tuntikausia. Siinä säässä en kehdannut ketään ryhtyä ylipuhumaankaan loppukehiin, jokainen sai tehdä päätöksen ihan ite. Tahdonkin siis kiittää kaikkia kauniisti, että jaksoitte kahlata läpi loppukehätkin...

Kukaan ei jäänyt paikalle loppukehiä oottelemaan vaan porukat painelivat koteihinsa sadetta pitämään. Meit mentiin Totoron ja KePon kanssa Padin perheen riesoiksi, kiitos vaan seurasta, tarjoiluista ja lämpimästä & kuivasta odottelupaikasta. Kolmen maissa oltiin sitten taas kaikki Tuomarinkartanossa ja yllätys, yllätys: aurinko paistoi, niin se sää vaihtelee laidasta toiseen.

Eipä me lisämenestystä kerätty, vaikka mallikkaasti kaikki esiintyivätkin. Rotu sen sijaan kyllä sai lisää tunnettuutta kun kromfohrländereitä kuulutettiin kehään ja kehästä pois ja tuntu, ettei moni rotua tuntenut ennastaan. Mulla olis kuviakin, ei tosin omaottamia, vaan Padin emännän, mutten ehdi niitä nyt laitella minnekään, huomenna toivottavasti, nyt on nimittäin lähdettävä valmistautumaan hengessä huomiseen; lähden erään rotuyhdistyksen leirille luennoimaan.

Kun en vielä oo saanut noita näyttelyarvosteluosastoja tehtyä Totoron sivuille, niin naputtelenpa vaikkas tähän:
Kookas urospentu, jolla hyvät rungon mittasuhteet ja oikea sukupuolileima. Päässä hyvät mittasuhteet, kuono-osa voisi olla hieman voimakkaampi. Hyvät korvat, silmät ja purenta. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä runko ikäisekseen. Hyvä häntä. Hyvä karvan laatu. Riittävä luusto. Liikkuu hyvin edestä, mutta taka-askel jää rungon alle. Mukava luonne. Esiintyy hyvin.

Ja kasvattajaluokka:
Veljessarja, jossa kaikilla oikea tyyppi ja hyvät rungon mittasuhteet. Kaikilla hyvät raajarakenteet ja terveet liikkeet. Oikealaatuiset karvat. Pentujen välillä hieman kehityseroja tällä hetkellä. Yhden pöytäongelmia lukuun ottamatta kaikki käyttäytyivät hyvin.

Ja nyt valmistautumaan huomiseen. Tuulensuoja vaikenee.