Uusia kokemuksia

Eilen tosiaan käytiin paikassa, jossa oli lunta, kuten eilisen kohdalla olevasta kuvasta näkyy, eli Espoonlahden jäähallin parkkipaikalla, sieltä starttasi Totoron pentukurssin tokavika sessio. Ensin harjoteltiin autosta luvan kanssa poistumista häiriön alaisena, Totorolle pistettiin siihen vähän vaikeusastetta eli harjoteltiin Mondeon kontista pois tulemista, kun tähän asti Totoro on matkustanut Mondeossa takapenkillä vöissä tai etujalkatilassa tai vaihtoehtoisesti pakussa etupenkillä vöissä tai takatilassa ja poistumiseen on liittyneet hieman toisenlaiset rutiinit.

Harjoteltiin myös ohjaajan vieressä juoksemista eri askellajeissa, harjoteltiin luoksetuloa koirakujan läpi ja lenkkeiltiin alueella. Siellä olkin nähtävää sellaselle maalaiskoiralle kun Totoro: isoja laumoja eri ikäisiä ihmisiä juoksemassa, yhdellä kentällä pyöri fudismatsi ja meteli oli sen mukainen, vieraita koiria tuli vastaan pilvin pimein, oli sauvakävelijöitä, oli fillaristeja, oli lenkkeilijöitä (siis myös yksittäisiä laumojen lisäksi), oli kikattavia pikkutyttöjä, oli ratsastajia, oli hevosia laitumellaan, oli ratsastajia tunnilla, oli huutavia ihmisiä, oli hiljaisia ihmisiä, siis täys hulina ja vilinä, aivan upea paikka maalaiskoiralle. Ai niin ja löytyipä sieltä paikka irtioloonkin ja pennut saivat hetken temuta keskenään kouluttajan ja ryhmäläisten valvovien silmien alla (ja siinä vieressä juoksi lauma nuorisoa mäkeä ylös ja alas ja rinteen alapäässä joku mies huusi ohjeita).

Lunta käytiin kattomassa mennen tullen, eihän Totoro sellasta ole tavannutkaan tätä ennen, vähän jäätä vaan keväällä elämänstä ekoilla ulkoiluilla. Jotkut olivat lumesta innoissaan, mutta Totoroa piti vähän houkutella, että lumikuva onnistui, kun herran mielestä haistelussa oli riittämiin, ei sitä tassujaan lumeen viitti pistää. Lopulta sain kuvan otettua kun menin ite lumikinoksen toiselle puolen ja huutelin Totoroa, KePo seiso toisella puolen ja piteli taluttimesta kiinni ja taluttimen sen verta lyhyellä, ettei Totoro päässyt lumikasan toiselle puolen. Hupinsa kullakin...

Tänään oli puolestaan Arskan jälkijatkon tokavika kurssikerta ja ilman lunta. Ei satanut ees vettä, vaikka hetken siltä näyttikin. Tähän asti on tehty jälkiä mettään, vaan tänään tehtiin peltojälki tai siis kaksi per nuppi. Ensin tehtiin jälki omalle koiralle ja sitten "vieraalle" koiralle.

Arska ajoi ekan jälkensä ihan loistavasti. Hyvin näki kuin tuuli oli siirtänyt jälkeä metrin verran oikealle, harvoin sitä niin hyvin huomaakaan. Toka jälki ei menny ihan niin hyvin, jos nyt ei huonostikaan, ja olihan jäljellä Arskan "suosikkia": monta kulmaa, paljon märkää ruohoa ja vielä jotain pelottavaakin Arska oli haistavinaan loppuvaiheessa, häntäkin laski alas, sai sitten koottua ittensä, häntä nousi ylös, ja ajettua jäljen loppuun. Loistava ominaisuus, ettei jämähdä tiettyyn tunnetilaan, vaan voi kasata ittensä jatkamaan siitä mihin jäi. Yllättävää, että peltojälki oli niin toisenlainen kuin mettäjälki, vaikka vois kuvitella, että samaa duunia mikä samaa duunia, ei siinä mitään eroja.