Aamumeteliä

Heräsin aamulla johonkin outoon meteliin, en oikein tajunnut mihin, vaan kun melu loppui tuota pikaa niin aattelin, että joku rekkahan se vaan, rekoista kun toisinaan kuuluu mitä oudoimpia ääniä. Kello ei ollut vielä ihan heräämisaika, joten laiskuuttani jäin löhnäämään punkkaan. Arska tais nähdä jotain painajaista kun liikehti niin levottomasti. Jaa, no... ei nähnytkään, outo melu olikin ukkonen, ja siitähän Arska ei tykkää, ei sitten yhtään, siis salamoinnista ja oon edelleen sitä mieltä, että salaman valo läpäsee kaihimuodostuman ja sattuu Arskaa silmiin. Nyt en kuitenkaan pimentänyt huonetta, vaan nousin ylös ja sytyttelin valot.

Ulos en het lähtenyt, siellä kuului satavan ihan reippaasti, joten tuskin oisin saanut ketään eteistä pitemmälle tai ehkä Totoron. Jossain välissä sateeseen tuli melkeen tauko ja siinä kohti ulkouduttiin. Arska ei tietenkään ois halunnut, mutta tuli lopulta. Viivikään ei halunnut, tosin eri syystä kun Arska, Viivin mielestä kun märkään ja varsinkaan sateeseen ei kertakaikkiaan voi mennä. Aika vähin patisteluin sain tällä kertaa kaikki liikkeelle.

Illalla innostuin tyhjentämään kaikki (tai ehkä vaan melkeen kaikki, en oo nyt ihan varma) verhot kaapista tarkotuksena käydä ne läpi, säästää mikä on sen olosta, että säästetään joko ikkunoihin laitettaviksi tai pentupesässä käytettäväksi, laittaa kiertoon, mikä siihen kelpaa ja lopuille tehdä sitten jotain, räteiksi ehkä tai peräti roskiin. Tota viimestä osastoa ei onneks löytynyt, löyty vaan säästettäviä ja kiertoon (lue: kirppikselle) laitettavia.

Totoro-paralle iski taas pöytää, tosin vaan tutun kopeloitavana, mutta vähän piti siinäkin yrittää venkoilla. Lopulta asettu. Cello halus kanssa, että pöytä heilahtaa ja pomppas ite poseeraamaan kun huomas, että kaivelin nameja pussista. No ei siinä mitään, pistin Cellon asentoon, edellytin hyvän tovin ryhdikästä poseeraamista ja palkkasin. Ja kohta Cello oli taas pöydällä... joo siitäKIN voi kai tulla ongelma.