Riehakkeiden yhteiset leikit

Totoro ja Tiuku ovat löytäneet yhteisen sävelen, tai siis tavan leikkiä, se sisältää painimista yhtenä mylläkkänä lattialla. Siinä ei tiedä kuka puree ketä ja miten sellasiin asentoihin kumpikaan vääntyy, mut hauskaa näyttää olevan. Otin tänään kuviakin, en oo vielä kattonu miten ne onnistu, joten ei kuvia tänään.

Siinä kun kaks nuorinta painia temuaa, niin meikä saa huomautella erityisesti Cellolle ja Viiville, ettei leo-länderi-mylläkässä tarvita enempiä ländereitä, yks riittää. Ellei kieltäis, niin Viivi seisois koko ajan siinä välissä, eikä antais nuorison leikkiä sisällä ollenkaan, ulkona riekkuminen vapaa. Cellon logiikkaa en oo vielä keksinyt, että koska pitää mennä ja koska ei tartte, ei se ainakaan painimatsin kiihkeydestä riipu.

Ulkona ollaan oltu tänäänkin, tosin ei ihan niin pal kun eilen, mut aika pal kuitenkin. Mikä se on puuhaillessa kun on lomalla ja automotissa, KePon autosta kun hajos pakoputki, joten KePo kaasuttelee nyt mun uudella vanhalla autolla ja meikä kököttää kotona. Toisaalta tietty harmittaa, mut toisaalta on ihana vaan keskittyä koiriin, kun ei kertakaikkiaan voi muutakaan tehdä. Töihinkin tarttis jossain välissä kyllä päästä, mut meneehän täältä kaikki ne kaks linjuria aamuseiskan molemmin puoli, varttia vaille ja varttia yli, että ehkä niillä sitten. Ja kotiinpäin tais tulla kanssa kaks, ehkä, ajasta ei harmainta haisuakaan, mut matkahuollon sivuiltahan se selviää.

Itellä alkaa tänään vasta oikeestaan Kemijärven reissu jotenkin painaa, väsyttää ja on sellanen nuutunut olo. Vai liekö jotain flunssan alkua kun tulee painettua pihalle aika kepeissä varusteissa ja paljaat jalat tossuissa. Mut kun ulkona on niin ihanan lämmitä, ei tee enää mieli pistää talvipalttoota päälle.

Ai niin Amandan juoksu on alkanut, vihdoin ja viimein, kyllä sitä on ootettukin... tammikuusta lähtien. Käsittämätöntä kuin nartut osaa sotkea suht säännöllisen rytminsä just kun ois kiva, että säännöllisyys jatkuis. No tää on tätä, ei se kukkokaan käskien laula. Huhtikuun puolen välin paikkeilla sitten katotaan miten Amanda ja Cello yhteen soppii.

Ja koskei ajatus nyt kertakaikkiaan pysy kasassa, niin paree jättää tähän ja jatkaa vaikkas huomenna... niillä kuvillakin.