Yks sairasta, kaks sairasta...

Eka duunipäivä flunssan jälkeen takana. Täytyy sanoa, että aivot oli narikassa, ketteryys unohdettu kotiin ja olo kaikkineen kun jyrän alle jääneellä. Jossain välissä tuntu vähän siltä, että lämpö nousee, mut se fiilis katos sitten myöhemmin, enkä mitannut kuumetta, tarttis nyt illalla varmaan tehdä sekin. Kaikista oudoista tuntemuksista huolimatta selvisin koko duunipäivästä ja ihan kerralla. Vois ehkä pitää itteään jo melkeen terveenä, ellei Lidlissä ois oudosti huipannut.

Minkä yks toipuu sen toinen taipuu... tai jotain. Viivi alotti röhimisen lauantaina. No joka vuosihan Viivillä yleensä yks flunssa (tai joku) on, samaan aikaan kun meillä kaksjaloillakin, ei siitä sen enempää, paitsi, että yöllä Viivi röhisi ja rohisi niin että alko hirvittää. Jossain välissä sitten se hyvä asento oli löytynyt ja valkeni sunnuntai, joka meni Viivin osalta vähän röhien, mutta ruoka maistu ja elo näytti muutenkin ihan ok:lta, joten ehkä se siitä.

No ei. Eilen illalla myöhään Viiville nousi kuume, Viivi ihan paleli nukkumaan mentäessä. Peittelin potilaan peittoni alle silläkin uhalla, että jäin ite peitotta. Hengitys kuulosti aika raskaalle ja vaikealle, mutta lopulta se hyvä asento taas löyty ja valkeni maanantaiaamu. Viivi näytti aika normaalille, vähän rohisi, ruoka maitto, vettä joi. Asia jäi vieläkin hautumaan, ei ois pitänyt.

Iltapäivällä sit tulin kotio, kuulemma Viivi oli ollut ihan ok, ei tosin ollut paljoa ulkona jaksanut olla. Mua vastaan tuli kuitenkin muiden mukana. Ensin näyttikin siltä, että Viivi on varsin hyvässä kunnossa, lämpöä edelleen, mutta muuten. Tuokion kuluttua tosiasiat valkenivat: Viivi voi nukkua vain kun saa päänsä tiettyyn asentoon, sillon hengityskin on suht normaalia, muuten hengitys näyttää niin työläältä, että nousee itellekin hiki pintaan. Keuhkoista ei noin korvakuulolla kuulu mitään, eikä kaularauhaset oo mitenkään kamalan turvoksissa, toisaalta Viivillä on epä... siis persoonallisesti muodostunut nielu, polyyppi korvassa ja mitä ehkä lienee muuta, mene ja tiedä.

Soitin sit ELL-asemalle, aika huomenna aamulla, sen aikasemmin ei irronnut. Tietty oisin voinut alkaa soitella muualle, mutta kun tuolla Viivin specialiteetit tiedetään, niin ei ainakaan sen takia tule hoitovirhettä, joten mieluummin tuonne, jos vaan ikinä mahdollista. Nyt Viivi nukkuu, pää oudosti kenossa, suht normaalisti hengittäen, joten eiköhän me huomiseen aamuun asti selvitä.

Missi sentään onneksi näyttää nyt pirteemmältä; syö, juo, nukkuu kopin ulkopuolellakin heinäkasassa, huutaa kun avataan jääkaappi tai leikkuulauta, tulee kerjäämään nameja, ei pakene mökkiin mulkoilemaan meitä alta kulmain (mikä lie primitiivireaktio sekin sitten oli), että hyvältä näyttää, eikä sinne toukokuun puoleen väliin nyt niin kauaa ole... ihan mieletön ikuisuus vaan.