Liikaa muistettavaa...

Aamu käynnisty perjantaisen, suht hyväks havaitun kaavan mukaan; kotikuteet niskaan, oma lauma makkarista mukaan, verannan ovesta ulos, pihametikkö kiertäen, verannan ovesta sisään, Löppönen takkahuoneeseen, Trio töykeät olohuoneeseen, aamuruoka Tiukulle, juoksukaksikko taluttimiin, etuovesta ulos, Tiuku mukaan, tällä kertaa tosin jätin Tiukun pihaan, josta se koko ajan näki missä kävelin Amandan ja Kujeen kanssa, siis käveltiin kaksikon kanssa pelkkä pissilenkki Lepinkontiellä, etuovesta sisään, mutavellissä tarponut Tiuku halliin kuivamaan, vaatteiden vaihto kotikuteista duunivermeisiin, eväät kassiin, vesikuppien tarkastus ja täyttö, aamunamit etsien ja jakaen, juoksukaksikko lukkojen taa eteis-saunaosastoon (miten niin oon vainoharhanen, no yks vahinkopentue riittää), kengät jalkaan, takki päälle ja autolle. Turuntien risteyksessä muistin, että hemmetti, multa jäi aamupala syömättä... oisko vähän liikaa muistettavaa näin äkkisiltään.

Duunipäivä meni menojaan, koirien pitkä päivä pitkästä aikaa, joten pihaparkkiin ajaessani vähän mietin, että millasta sotkua ja jälkeä Tiuku ehkä on päivän pitkin saanut aikaan, muiden osalta en ollut huolestunut, eihän ne nyt olleet keskenään kun vajaan seittemän tuntia. Nappasin postin lootasta, kotiavain käteen ja valmistauduin rutistukseen.

Amanda tervehti haukahduksella kun avain kääntyi lukossa, mutta vaikeni het kun sanoin, että minä täällä vaan, Kuje oli hiljaa. Tungin ovesta sisään, laukku ja postit eteiseen Murun ruokatynnyrin päälle, väliovi auki, hameen vaihto housuihin, pihatakki päälle, Amanda, Kuje ja Tiuku koiraovesta ulos, kierrettiin pihamettä kaikessa rauhassa, saivat juoksusetkin olla vapaina ja meikä valppaana. Koiraovesta sisälle, Amanda ja Kuje keittiöön, oma lauma (myös Tiuku) verannan ovesta ulos, saivat mennä ihan omin nokkineen vaeltelemaan tontille, ite vaihdoin sillä aikaa loputkin duunivaatteet kotivaatteisiin, vanhimmaisen Pipuliina yläkerrasta koiraoven kautta ulos, osa omasta laumasta sisälle, ne kun jonotti verannan oven takana.

Sit sainkin ootella vähän aikaa, meinaan koirien mielestä on ihan käsittämätöntä, että talossa on nyt niin monta ovea, joista kulkea, eikä ne aina tunnu tajuavan, että siitä ovesta kun mennään ulos, ois tarkotus tulla myös sisälle. Lopulta puuttu enää Pipuliina (joka sitkeesti jonotti etuovella) ja Tiuku (joka oli aina väärän oven, siis eri oven kun meikä, takana). Lopulta Tiuku löysi tiensä verannan ovelle samaan aikaan mun kanssani ja tuli sisälle. Pipuliinan sai pitkän huutelun jälkeen sisään koiraovesta. Huhhuijaa.

Kun kaikki lopulta olivat sisällä, niin Tiukulle ruoka ja tutkimaan, että mitä sotkua Tiuku ehkä oli saanut aikaan. No ei mitään, se ei ollut ees pissinyt tai kakkinut koko päivänä, ihan uskomatonta. Tosin se korvas tämän puutteen pissimällä ainakin pari kertaa illan pitkin sisälle, vaikka vietiin sitä monta monituista kertaa ulos.

Ruuan jälkeen päätin, että Tiuku saa mennä ulos puuhailemaan Murun kanssa, nappasin siis kameran mukaan ja jätin kaik länderit sisälle. Missä sitten vois puuhailla kuraantumatta älyttömästi, no tarhassa tietty, se on tällä hetkellä varmaan varsinaisen pihamaan ainoo kuiva paikka, sen verran hyvin se tuli aikoinaan perustettua. Toinen kuiva paikka on pihamettä, loppu on savivelliä. Tiukun mielestä vaan ei ollut yhtään hauskaa olla tarhassa, vaikka mä seisoksin seurana, eikä sekään tehnyt vaikutusta Tiukuun, kun Muru yritti saada Tiukua leikkimään. No onhan se Murun leikkiinpyyntö toki aika rajun näkönen toimitus; Muru paiskautuu hirmu vauhdilla etupää maata vasten leikkiinkutsuasentoon ja sitten säntää älytöntä höökää tarhan ympäri ja sama uudestaan. Päätin siis, että tätä asiaa me sitten harjotellaan Tiukun kanssa jatkossa päivittäin eli kökötetään tarhassa niin kauan, että Tiuku rentoutuu. Ei se eilenkään kovin kauaa vienyt, sen aikaa vaan, että Muru lakkas haastamasta Tiukua leikkiin...

Positiivista kuitenkin, että Muru oli eka kertaa kiinnostunut Tiukusta, tähän astihan se on ollut tyyliä EVVK ja siinä se asian huonous lienee onkin; nyt Tiuku on tottunut leikkimään ländereiden kanssa ja kuvittelee kai kohta olevansa sellanen. No se menee ohi, meni se Murultakin.

Otin muutaman kuvankin, mut ne on vielä kamerassa, illalla kun meillä oli porukkaa käymässä, niin en konetta ees avannut kun yömyöhällä maksaakseni parit laskut. Sen totesin, että Murun maski alkaa olla kadonnut ihan täysin. Ainahan se on ollut sellanen tulee ja menee -maski, siis vaihtelu vuodenaikojen mukaan, ja siitä on tuomaritkin joskus sanoneet, että hajamaski, mut nyt kyllä näyttää, ettei sitä enää oikeestaan pal ookaan, mihin lie kadonnut. No laitan maskista kuvan, otin eilen, kunhan jossain välissä ehdin...

Nyt kuitenkin nukkumaan, se on taas huomenna menoa eikä meininkiä.