maanantaina, maaliskuuta 31, 2008
Lentävä leonbergi ja muita ihmeitä
Sää on suosinut meitä tänään; aurinkoa ja lämmintä. Ollaan siis oltu ulkona ja oltu ulkona ja oltu ulkona ja välillä sitten myös sisällä. Käytiin mökilläkin kattomassa paikkoja. Tiuku ja parit länderit otin sisään ja loput länderit kera Murun jäivät pihalle (aidattu) oottamaan. Vaan kuin ollakaan kun tulin takasin pihalle, enkä todellakaan ollut kauaa sisällä, niin Muru painaltaa iloisena naapurin pihalla. Kyllähän se sieltä takasin omalle puolen aitaa saatiin, ei siinä mitään, vaan "tuhmille" ei kunnian kukko laula ja Muru joutui tarhan puolelle... Kun oltiin koko päivä laukattu sisään ja ulos, sisään ja ulos, niin lopulta sammuin sohvalle Arska jalkataipeessa ja Viivi kyljen päällä, muut koirat nukkuivat kuka missäkin, Tiuku siinä sohvan vieressä lattialla. Heräsin kun KePo soitti.
Päivän virikeannos Tiukulle seurasi sen jälkeen, lähdettiin nimittäin Nummelaan ostoksille. Käytiin sekä Musti&Mirrissä että PetPointissa, Tiuku pääsi molempiin kantapaikkoihimme esittäytymään. Sillä aikaa kun kävin ruokakaupassa Tiuku odotti KePon kanssa autossa ja istui kun tatti pelkääjän paikalla kun tulin kaupasta. Oli kai sitä mieltä, että oli mun vuoro mennä takajalkatilaan...
Oon muuten unohtanut kuin fiksuja leot on, siis jo lapsina. Tiukukin avaa sujuvasti roskiksen, se keksi het ekana päivänä miten poljinta painamalla kansi aukee. Muutekin Tiuku on hyvin kekseliäs, se on tietty hyvä, mutta on sillä huonotkin puolensa, mikään ei oo missään turvassa.
Kuinka kuvata Muru
Lällällää, etpäs nää
Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi,
naapurin maille käyväni, kylänmiehen pihalle meneväni.
Ota kuva, jos ehdit...
No ees yhdessä kuvassa melkeen onnistunut Muru...
Cello, Muru, Totoro ja Tiuku.
Tiukun seikkailuja
Nyt mä sen osaan, nimittäin sisäkumin venytyksen.
Suureen peikkometsään käy tieni, Aasa-mummon turvallisessa opastuksessa sitä uskaltaa melkeen mitä vaan.
Lentävä leonbergi ja muita ihmeitä
Lentävä, ei kuitenkaan hollantilainen, vaan leonberginkoira.
Leonkerpele on oikeestaan aika pieni koira kun se mahtuu sohvapöydän alle, mittakaavan apuna voi käyttää tossuja.
Karu jätkä, salkkumies Arska Arnold Kvartsinikkari ja Tiuku. Enpä ois tätä(kään) ihmettä ihan heti uskonut näkeväni, Arska kun ei viereensä ketä vaan huoli.
Toivomme hyviä säitä ja jatkamme lomailua!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti