Ootellaan vaan edelleen ihan rauhassa

Laskurista päätellen saattaa olla, että täällä ootellaan jotain uutisia... tai sit kuvia... tai jotain muuta, tässä siis vähän yhteenvetoa.

Kuvia ei oo, tai on, kamerassa, eikä tuu ihan just nyt, arki vie tällä hetkellä vähän liikaa aikaa, jotta mulla riittäis intressiä kuvien ihmettelyyn. Niitä on kyllä tulossa, erilaisia ja useemmasta koirasta, että ootelkaa vaan edelleen ihan rauhassa.

Uutisia, no ei mitään uutisia. Nuoripari tapailee toisiaan aina kun mun ohjelmaani sopii, mut tällä hetkellä käytös on vähän kun toisiinsa kyllästyneen ja kyrsiintyneen avioparin; Amandaa kiinnostaa enemmän Arska kun Cello ja Celloa kiinnostaa enemmän Kuje kun Amanda. Amandalle makunsa suotakoon, varsinkin kun nartuilla on kyky haistaa uroksen genetiikan sopivuus itelleen eli jollei nartulle kelpaa, niin on syytä jättää asia ihan suosiolla. Cellon kohdalla asiaan vaikuttanee se, että Kujeen juoksu on parit päivät "pidemmälle kehittynyt". Siis ootellaan vaan edelleen ihan rauhassa, kaik käy kun on käydäkseen ja jos Luoja suo.

Jotain muuta... mitäs muuta me on tehty paitti pyöritetty arkea. Ai no kävi meillä tänään porukkaa Tiukua ihastelemassa, eikä Tiukulla ollut mitään fanijoukkoja vastaan, päinvastoin se hyödynsi heti tilanteen jyrsimällä ihmisten käsiä ja jalkoja ja vaatteita. Ois ehkä pitänyt kieltää, mut sitten ois pitänyt käskyttää myös vierailijoita.

Tiuku osaa jo melkeen oottaa ruokaansa, se on aika pal se, tollaselta pieneltä ja ruoka-aikaan nälkäseltä otukselta. Enää ei kättäkään tartte pistää eteen, mut joskus joutuu keskeyttämään Tiukun ryntäyksen kupille, Tiuku kun on alkanut aavistaa ja lähtee helposti liikkeelle jo siinä vaiheessa kun alan muodostaa "ole hyvä" -luvan o-kirjainta. Ja enää mun ei tartte pitää outoja ääniä saadakseni Tiuku katsomaan silmiin, katse tulee ja siihen on nyt liitetty katso-käsky. Mihinkähän mä tällä pyrin. Jaa, no ainakin siihen, että ruoka syödään vasta kun lupa saadaan.

Luulen, että seuraavaksi täytyy keskittyä opettamaan Tiukulle sama taito, joka on Murulla; makuulla kerjääminen, ja ehkä jotain näyttelykoukeroitakin pitäs harjotella... no ravata Tiuku osaa mun rinnallani jo nyt, tosin kääntyy helposti jalkoihin ja oon muutaman kerran meinannut lentää rähmälleni ja pari kertaa oo sit astunut Tiukun varpaille. Seisomista ei oo treenattu yhtään, se täytyy alottaa kanssa nyt, muuten Tiuku tulee tarjoamaan aina istumista (istuu oottamassa ruokaansa) ja jalkojen koskettelu ja siirtely täytyy kytkeä seisomiseen. Onhan näitä juttuja, mitkä on opeteltava.

Tiukun yksinolot on sujuneet vallan mainiosti, ei kuulu melua lähtiessä (paitti länderien ulvontaa toisinaan), ei kuulu melua saapuessa (paitti ländereitten haukuntaa), sotkua ei kamalasti oo syntynyt (paitti tänään kun vanhimmainen oli kotona), tuhoilta on vältytty (sähköjohdot on Tiukun ihan must-juttu), Tiuku on oppinut, että talossa on monta ovea ja siitä mennään sisään mistä on menty uloskin (samaa ei voi sanoa kaikista ländereistä, Murua ei sisään kaikista ovista näin kura-aikaan otetakaan). Asiaa tietty helpottaa se, että Tiukulla on tähän mennessä ollut ehkä kaks vai kolme pitempää päivää, muuten "yksinolo" on ollut tunnin parin mittanen, jos sitä nyt edes on ollut.

Siinä kai ne tärkeimmät, että ei kun ootellaan vaan edelleen ihan rauhassa