Torstaipohdintoja

Nyt kun oon totuttanut kaikki siihen, että kuvia tulee solkenaan, joudun toteamaan, että se ilo loppu nyt. Koskei KePo vieläkään oo ryhtynyt tienaamaan riittävästi, että voisin jäädä kotio harrastamaan, niin on lähteminen leipätyön pariin ja se "ilo" alkaa huomenna.

Ai miks tänään sitten ei oo kuvia. No kun ei nyt oo, meni vähän kiireeks tää päivä ja illan kunniaks meille saapui kaks juoksusta narttua... Amanda sulhonsa Cellon hoiviin ja Kuje muuten vaan. Totoro, jos osaa ens yön käyttäytyä hyvin, lähtee sitten vaihdossa maailmalle.

Oon tässä ihastellut kuin Tiuku osaa jo melkeen, siis kun anna ruuan, oottaa lupaa. Vähän täytyy vielä pistää kättä eteen, mutta katsekontakti tulee kyllä het sen jälkeen kun Tiuku huomaa, ettei kupille pääse säntäämään. Eikä se enää edes yrittä sellasella höökällä hyökätä kun aluks.

Jännä on ollut myös katsoa, siis ennen kuin varsinainen juttu Tiukulle valkeni, miten se kokeili erilaisia asioita. Yhdessä välissä tällä viikolla se oli sitä mieltä, että saadakseen ruokaa sen pitää huitoa molemmilla etutassuilla villisti joka suuntaan ja sitten vilkasta mua salamannopeesti kulmien alta... Vähitellen tassut on lakanneet heilumasta ja katsekontaktista on tullut selkeä, mun ei tartte enää arpoa, että kattoko se nyt jo vai eikö.

Hauska havainto on myös se, että kun matka kasvukodista meille oli pitkä ja kaipa Tiuku jo kuvitteli, että me asutaan sellasessa hurisevassa laatikossa, niin nyt aina kun poistutaan pihasta Tiuku ryntää autolle. Saman se tekee jos laitan sille taluttimen. Ja osaa muuten valita ihan "oikean" auton, meikäläisen menopelin nimittäin.

Matkustamisenkin suhteen Tiukulla on tiukka mielipide, se tapahtuu mun jaloissani, etu- tai takajalkatilassa, mutta mun jaloissani. Yhden Nummelan reissun Tiuku on tehnyt "yksin" takajalkatilassa ja kova oli yritys etupuolelle autoa. Yhden pätkän Tiuku matkasi vanhimmaisen jaloissa etujalkatilassa ja kova oli yritys kuskin puolelle, mun jalkoihini. Vaan oppia ikä kaikki ja seuraavaks onkin sit opeteltava "takakonttimatkailua", kunhan saan ensin autoon koiraverkon...

Vaikkei ruoka ookaan Tiukulle maistunut ihan kamalan hyvin, tai siis aamuruoka ei oo maistunut läheskään joka aamu, niin painoa on silti tullut viikossa kilo, että eiköhän se liene ihan hyvä kasvuvauhti.

Sitten ei kun suhaamaan koiria iltaulkoilulle... se voikin olla numero, ennen kun rutiini löytyy, ensin omat, sit juoksuset ja sen jälkeen kaikki tarttis majottaa jonnekin yöks.