Palaamme tässä taas normaaliin arkeen (jos meillä nyt mitään normaalia on), ainakin toviksi, eli Onni lähti takaisin kotiinsa tänään. Hienosti meillä meni Onnin kanssa, ekaa iltaa ja yötä lukuunottamatta. Ekana iltana Onni nimittäin laulo konserttoa ja sitä jatku oikeestaan läpi yön, kosken voinut ottaa Onnia makkariin, se on meidän koirille pyhää aluetta, jonne voidaan joskus joku oma kasvatti, narttu, huolia kun oikein vaatimalla vaadin, muttei ikinä "vääränrotusta" urosta. Onni puolestaan ei lainkaan tajunnut, että koira voi joskus joutua nukkumaan muuallakin kun punkassa tai punkan vieressä.
Aamulla meiltä lähti liikkeelle aikalailla zombijoukko... Maanantai-iltana sitten uhkailin Onnia, että ellei se oo hiljaa, niin vien sen mökille, KePo tosin väittää silmin kirkkain, että uhkasin kuristaa Onnin... en kai sentään ellen sitten ehkä sillon aamuyöllä. Tuskin Onni ymmärsi mun uhkailujani, mutta hiljaa oli kumminkin.
Muuten on mennyt ok ja Onni on ulkoillut iltapäivisin meidän lauman kanssa sulassa sovussa. Aamusin oon käyttänyt Onnia ulkona taluttimessa, meitä kun varotettiin, että se joskus voi jumittua, eikä mulla aamusin oo aikaa jumittua, enkä toisaalta halua menettää hermojani, eihän se Onnin vika oo, että on sellanen kun kunnon glennin kuuluukin olla. Iltaulkoilusta onkin huolehtinut KePo, mut sekin on suurimmalta osin hihnassa oloa, pimeessä ei oo kiva ettiä jumittunutta Onnia.
Luut on Onnille maistuneet ja possunkorvat, ruoka myös, toivottavasti oon osannut annostella ruokaa sopivasti. Aika liikkis se on. En tosin kyllä henkilökohtasesti glenniä koskaan ottais, se ei sovi mun luonteelle, mitä oon Onnia sinä aikana seuraillut kun oon sen tuntenut. Mut sympaattinen kaveri se on, sitä en kiellä, eikä mulla mitään Onnin vierailuja vastaan ole, päinvastoin.
Cello ja Totoro toipuivat sukkelaan juoksunarttujen hajuista, Totoro nopeemmin, koskei ollut nauttinut hajumolekyylejä sellasta määrää kun Cello. Cello tarkasti alkuun meidän koko akkalauman monta kertaa päivässä, oishan niille voinut jollekin juoksut alkaa, vaikka Tiuku-pennulle, ellei muille. Vaan nyt on Cellokin jo palannut arkeen ja Totoro toipunut reissuväsymyksestä. Totoro oikeesti nukku alkuviikosta pari päivää ihan yhtä soittoa, pitkin pituuttaan takkahuoneen nurkassa, eikä sinne ollut kellään mitään asiaa sitä häiritsemään. Rankkaa oli maalaispojalla ollut urbaanin sivistyksen parissa.
Totoro oli laihtunut, jos se nyt "luurangolle" on mahdollista, maailmanmatkallaan ja pohdittinkin KePon kanssa, että tarttis varmaan laittaa seuraavaks Aasa Adeinalle hoitoon, pääsis vanha rouvakin ylimääräsestä painosta missimittoihin
Aasa tuli nypityksi, tosin kaik karkee karva sit lähti ja vanha rouva on ilmotettu pariin näyttelyyn toukokuussa... ohhoijaa. No mennään pitämään kivaa, ei siinä mitään, unohdetaan tulostavotteet tossa lookissa, se on selvä se. Joskus tuntuu, ettei turkit ikinä oo kunnossa, kun keksii mennä näytelmiin. Ilmotin nimittäin Viivinkin ja se varmaan ehtii ylikasvaneeseen reuhakekarvaan just sopivasti siihen kun pitäis näyttää kauniilta ja tyylikkäältä, ei sitä ainakaan nyppiä just nyt voi kun ei karva vielä irtoo. Totoro on ainoo, jolla on turkki kuosissa, ilmotin senkin nimittäin, mennään kattomaan kyetäänkö jo johonkin muuhunkin kun naurattamaan yleisöä.
Arskalle tilasin huomiseks hammastarkastuksen. Huomasin nimittäin eilen, että herralta on kulmahammas poikki, kärjestä vaan, ei siinä mitään, mutta epäilyttävän karhee yhdeltä reunaltaan. Niin ja niistä vähistä etuhampaista, mitä Arskalla vielä on, on yks aika heikossa hapessa olevan näkönen, että pois vaan sekin. No huomenna ei vielä mitään poistella, kartotetaan vasta remontin suuruus.
Oon joskus varmaan kertonutkin minkä takia Arskalta hampaat harvenee: sillä on kammottava tapa napata vauhdissa maasta suuhunsa millon mitäkin. Joskus se on vaan heinää, joskus kivi, talvella lunta tai jäätä tai luminen kivi, joskus siinä on pehmee maa, mut joskus laattakivi. Eikä tunnu poika vahingoista oppivan, joten taas hampaat harvenee. Onneks nykypäivänä ei koira nälkään kuole, vaikkei ois yhtään hammasta suussa, ostetaan sit jotain tölkkiruokaa tai liotetaan nappulat tosi pehmeiks.
Jouduinpa muuten poistamaan ekan blogitekstinkin. Juu, en tilan takia, vaan koska ko. tekstiin alkoi tulla hakuja niin pal päivässä, että alko epäillyttää, että mitähän asiassa oli takana, se ei aina oo niin turvallinenkaan tää internetin ihmemaa. Kyse oli jutusta, jonka kirjotin siitä meidän pesuvekottimesta, jonka oikeeta nimee en tähän laita, koska sitten taas alkaa paukkua. Tahti hiipu heti kun teksti oli poissa, vaikka hakukone sen edelleen kuvittelee löytävänsä, mut ilmottaa, ettei blogia löydy. Enkä oikeestaan poistanut tekstiä, siirsin sen luonnos-kansioon, ehkä sen voi joskus palauttaa... ehkä. Kaikkee sitä näkee kun vanhaks elää.
Jos nyt vaikkas ruokkis koirat ja pistäs saunan lämmite.
Tuulensuoja toivottaa kaikille lepposaa torstai-iltaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti