Rutiinit alkaa olla hanskassa, ei tartte enää erikseen miettiä, että mitä ihmettä seuraavaks piti tehdä ja tuliko kaikki jo tehtyä. Tai no, kyllä niitä unohduksia sattuu... Aamulla unohdin Tiukun vesikupin sen verran hankalaan paikkaan, ettei Tiuku siihen ois millään päässyt käsiks, onneks vanhimmainen oli kotona, joten heitin tekstarilla ja Tiukun päivä pelastettiin. Mut muuten kaik meni jo rutiinilla, vaikka tuntuukin, että elämä tällä hetkellä on yhtä koirien kanssa kulkemista, yhdestä ovesta ulos, toisesta sisään jne. Vaan aikansa kutakin ja eipä käy aika pitkäks, niin ja tulee terveellistä liikuntaa ja saa raitista ilmaa.
Iltapäivällä oli akutäti. Siellä huomas, että on ehkä vähän väsynyt; nukahdin hoitopöydälle kaikkien neulojen kera... Akutäti oli tyytyväinen terveydentilani kehitykseen; selkä ei juurikaan oo vaivannut aikoihin, lonkka on melko hyvä, siis ainakin jollei tartte istua kamalan paljon ja nythän oli vasta viikon loma. Kaikkineen kuitenkin limapussi on nyt selkeesti parempi, vaikka välillä ilmotteleekin olemassaolostaan. Ai niin ja yks heräteostoskin piti taas tehdä, ostin kaulanauhan, tiikerinsilmiä, tosin käytän kaulanauhaa rannekoruna, neljä kierrosta ranteen ympäri. Akutädiltä kotio.
Amanda sai taas tavata Celloa ja enää ei käsilaukku heilunut urakalla, vaan vähän oli jo jotain vokottelun tuntua ilmassa, muttei h-hetki nyt vielä oo ajankohtanen, arvioisin, että ehkä joskus ens viikonloppuna, paitsi, jos Amanda sais vapaasti iskee Arskan... No ei saa, vaikka ehkäsy onkin kohdillaan, Celloon on tyytyminen, että ei kun ootellaan.
Ja jotenkin se ilta taas hurahti... Kuvia en ehtiny käsitellä, paitsi tuon yhden lupaamani, vaikka kameran kortilta löytyikin ihan hauskoja otoksia, suurin osa tällä kertaa kylläkin Arskasta ja kukkasesta, vaan muutama kuva Tiukusta ja Murusta ja muista ei mitään.
Tässä tämä Murun maski, josta eilen kirjottelin.
Että vois se parempikin olla, ja on ollutkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti