Villi-Viivistä Väsy-Viiviksi

Aamu käynnistyi muuten normirutiinein, duunin sijaan vaan suuntasin Lohjalle ELL-asemalle. Vanhimmaisen ei myöskään tarvinut nukkua myöhään, pääsi mukana ihan siltä varalta, että Viivi rauhotetaan ja kotimatka on tuskanen. Ihan mukavasti ennen puolta ysiä oltiin perillä, ilmottautuminen ja vaa'an kautta vuoroa oottelemaan.

Viivi olikin päivän eka asiakas. Ensin tutkittiin ja kuunneltiin keuhkot. Kuulemma Viivi rahisi ihan joka paikasta... Sen jälkeen otettiin verenkuva. Rauhottamaan ei ryhdytty ainakaan vielä, Viivi kun hengitti niin huonosti, rahotuksessa sekin vähän vois jopa kokonaan lakata. Sen jälkeen mentiin röntgeniin. Siinä sitä olikin sitten vääntöä kun Viivi, sisupussi, ei halunnut sitä mitä ELL taas halusi.

Kuvia ootellessa kuului kuin joku pieni pentu kiljui kovaa ja korkeelta. Viivin äidinvaistot heräsivät ja se rykäsi ovelle (oli mulla irti huoneessa) ja tuijotti ovea ja meikäläistä vuorotellen, yritti selvästi sanoa, että siellä tarvitaan apua, etkö sä kuuro nyt kuule vai etkö tyhmä tajua. En kuitenkaan päästänyt Viiviä apuun...

Kylkikuva oli lopulta varsin ok, mut yläpuolelta otettu oli vähän tärähtänyttä mallia (selälleenhän Viiviä ei saa terveenäkään, syynä tähän nielun persoonallinen muotoilu). Tarpeeksi niistä tähän hätään kuitenkin näki. Sen jälkeen verenkuvan tulokset. Elektrolyytit vähän alhaalla ja saatiin ohjeeksi sekottaa juomaveteen Nutrisal-jauhetta. Muilta osin arvot, yhtä lukuunottamatta, ok, mutta se yks olikin sitten ihan tapissa. Kuulemma ko. arvo nousee, jos koiralla on erittäin paha ja voimakas loistartunta (no tuskin). Toinen tilanne, jossa ko. arvo kuulemma nousee on, jos koiralla on päällä allerginen reaktio (mahdollista).

Veriarvojen ja kuvien perusteella ELL tuli tulokseen, että Viivillä on jokin hengityselintulehdus JA allerginen reaktio (mahdollinen rokotusreaktio, suurin osa laumaa nimittäin rokotettiin torstaina). Hoito sitten sen mukaan eli lääkitys kohdalleen ja kotiin lepäämään. Ohjeena annettiin, että ellei tilanne huomenna ole selkeästi parempi, niin uudelleen ELL:n pakeille ja sitten rauhotetaan riskeistä huolimatta, kuvataan kunnolla, tutkitaan nielu ynnä muuta sellaista. Jos taas tilanne huomenna on parempi, niin jäädään seuraamaan toipuuko Viivi näillä eväin kokonaan vai onko jotain jatkojuttuja tiedossa myöhemmin.

Viivi oli sitten tietty ilmoitettu kolmeen näyttelyyn toukokuulla, oli ihan satsattu näytelmiin kun sitten (toivottavasti) on pentuprojektia kesän ajan, eikä näytelmiin mennä, turhan suuri riski kantaa sieltä kotiin jotain ikävää. Viivi ei nyt kuitenkaan pääse satsaamaan kuin siihen kaikkein tärkeimpään; omaan terveyteensä. Lääkitysten takia paukahti näyttelemiskieltoa tässä vaiheessa toukokuun ajan, jatko selviää kun nähdään miten Viivi toipuu.

Iltapäivällä, kun pääsin kotio, niin Viivin kuume oli laskenut ja Viivi oli jo suht pirtee... tai no pirtee ja pirtee. Häntä oli noussut jalkojen välistä kaarelle selän päälle ja ulos olis ollut muitten kanssa hinku, vaan se ei käy; Viivi on tuomittu lepoon kunnes on kunnossa (lue: pikapissatus omassa ylhäisessä yksinäisyydessään ja omalla pihalla). Hengitys kulkee nyt suht hyvin, pikkasen raskas ja hippasen normaalia nopeemmalla rytmillä, muttei työläs. Ruoka maistu oikein hyvin, se tosin ei ollut nappulaa, vaan herkkuruokaa pienissä rasioissa, kastikkeessa, hyytelössä jne. Nyt Viivi nukkua horottaa, varmasti on pari viime päivää ollut raasu lujilla. Toipumisen tasosta ja nopeudesta voi päätellä, että mitä todennäköisimmin allerginen reaktio mikä allerginen reaktio ja jotain muuta päälle.

Se on sitten saunan kautta nukkumaan ja huomenna on vappuaatto.