Mätsäri, muna ja muita ihmeitä

Joko se on lauantai-ilta? On se, se tosiaankin on. Ja mitä me on tehty? No vaikka mitä ja kaikenlaista.

Torstai-iltana oli Arskan hammastarkastus. ELL kaiveli huolella Arskan suuta, korvia jne. ja totesi, että ukkeli on hyvässä kunnossa. Hammaskiveä ei juurikaan ole, ei Arskalla oo sitä koskaan juurikaan ollut, mut parit hampaat tarttis ottaa pois eli katkennut kulmuri lähtee samoin kuin edestä yks etuhammas. No viimoset päätökset tehdään varmaankin sitten rauhotuksessa suuta kaivettaessa. Operaatioaika on ens keskiviikkona. Tällä visiitillä Arska rokotettiin hammastarkastuksen lisäks.

Aika tasan tarkkaan viikko sitten lankesin loveen ja tein tilauksen ulkomaille kun tutut suosittelivat tiettyä firmaa ja kehuivat kuin on halpaa ja kuin tavarat tulee nopeesti. Hintatason saatoin todeta jo tilatessani: halpaa oli, ainakin ne kamat, joita tilasin. Nopeuden osalta jäin mielenkiinnolla oottelemaan. Perjantaina oli päivällä kamat kotiutuneet, vanhimmaiselta tuli viesti, kolme jättilaatikkoa, siis todella JÄTTIlaatikkoa, että mitähän oikein tilasin.

Duunista kotiin ja pakaaseja avaamaan. Yhdessä oli koiranpunkka ja kuutio tyhjää, toisessa oli koiranpunkka ja kuutio tyhjää, kolmannessa oli marsujen kamat, koirien vesipullo ja tyynyt punkkiin sekä puoli kuutiota tyhjää (tulkoon mainituksi; postimaksut nolla egee, ettei ollu multa pois se tyhjä tila). Kaik oli ehjää, vaikka lootat oli vähän kärsineen näkösiä. Kaik tuli mitä pitikin. Edullista oli. Lisäks kotimaisesta nettiputiikista samaan aikaan tilaamani kamat ei oo tulleet vieläkään ja nää tuli Saksasta asti viidessä työpäivässä. Että silleen.

Tässä meidän marsujen uusi ihmemaa. Yks mökki uupuu, se ei mahtunut häkkiin, täytyy sisustaa se muualle, kunhan nyt remontti vähän etenee. Keinukin tuolla on, sellanen kun koirilla agissa, kököttää tuolla nurkassa putken alapuolella.





Hemppa oli ihan henkee täys kun sai uusia kamoja häkkiin, se rakastaa kaikkia puuhajuttuja. Missi oli ensin vähän epäluulonen kun vanhat talot lensi pihalle saman tein ja uudet tuli tilalle, mutta nyt jo molemmat on löytäneet omat suosikkipaikkansa ja talonsa ja elo sujuu entiseen malliin.

Tänään oli sit mätsärin vuoro, ihan aamusta jo. En tosin mennyt koirien kanssa vaan koiratta, tuomaroimaan nimittäin. Eka kerta muuten ja täytyy sanoa, että jokaisen kehän laidalla natisijan pitäis ehdottomasti vähintäin kerran elämässään toimia tuomarina vähintäinkin mätsärissä, se avartaa maailmankuvaa kummasti.

Ite en oo koskaan näytelmissä digannut esim. villiksiä, ne voittaa ihan liian usein mun makuuni, siis ryhmässä, mätsärissä jne. No enää en oikeestaan ihmettele, sijotin itekin villiksen sinisten ykköseks. Pari viilistä tuolla oli ja ne liikku kauniisti, käyttäyty hyvin, rakenne oli kunnossa, ne oli ilosia, turkit oli hoidettu, joten niitä oli ilo käsitellä jne. Eli kun heitin ennakkoluulot romukoppaan, niin näin ihan toisen totuuden kun siellä ryhmäkehässä omaa sesseäni taluttimen päässä pyörittäessäni.

Eikä muuten ollut mitenkään helppoa verrata erirotusia toisiinsa, se oli itseasiassa älyttömän vaikeeta. Jännitin etukäteen jonkun verran, kosken koskaan oo tuomarin osassa toiminut, mutta yllättävästi sitä kuitenkin osas poimia koiria, jyvät erottu akanoista, ja toisaalta antaa palautetta niille, joita ei sijottanut. Yritinkin parhaani mukaan antaa rakentavaa palautetta, koskei kokemuksesta välttämättä ole mitään hyötyä, ellei tiedä mikä ois ehkä pitänyt tehdä toisin ja kun mätsärissä tuomarin ei tartte olla niin perin juurin jäykkä kun "oikeessa" näyttelyssä.

Iltapäivällä oltiin sitten koirien kanssa ulkosalla ihan urakalla, ensin vaan istuin nauttimassa auringosta ja annoin koirien riekkua keskenään. Myöhemmin mentiin uudestaan ulos ja siivoilin pihasta kaikkea lumen alta paljastunutta outoa kamaa, koirat laukkasivat mukana ihmettelemässä puuhiani.

Iltaruualla päätin vähän virikkeistää koiria ja nappasin kattilasta sinne jääneen kananmunan, keitetyn sellasen. Laitoin sen ensin Tiukun kuppiin, mut Tiuku ei ollenkaan ymmärtänyt munan päälle vaan Tiukun mielestä se oli laitettu kuppiin ihan vaan kiusaks. Tiuku siis söi huolella kaiken ruuan munan ympäriltä ja alta.

Seuraavaks muna "yleiseen jakeluun". Arskaa se vähän kiinnosti, mut ukkeli ei tiennyt mitä sille oikein tekis kun ei se vinkunutkaan vaikka sitä haukkas. Muita vanhemmasta sakista muna ei ois voinut vähempää kiinnostaa. Lopulta annettiin muna Totorolle ja siinä olikin nuorelle herralle ihmettelemistä kerrakseen. Munaa piti pyörittää (ehkä sieltä tulis ruokaa kuten puuhapallosta), munaa piti kantaa suussa, myyrähyppyjäkin munalle piti esittää. Lopulta Totoro sai munaan pienen reiän ja siitä se lähti. Nyt muna on Totoron masussa. On se vaan ihana jätkä touhutessaan ongelmien parissa.



Ja sit ei kun rentoa lauantai-iltaa kaikille!