Vauhtia riittää

Se on sit taas kerran sunnuntai ja työviikko kolkuttelee ovella, plääh! Koirillekin on tylsä päivä huomenna tiedossa kun koko kaksjalkaporukka on duunissa "pitkän päivän" ja kun viimonen lähtee joskus puol kasin jälkeen, niin eka (se on minä) palaa kotiin vasta siinä puol kolmen maissa (ellen päätä livistää vähän aikasemmin tai ellei jonkun muun työ/koulupäivään tule muutoksia, joka on ihan täysin mahdollista). No aikuset pärjää kyllä, ne on kuitenkin tottuneet, että päivä voi olla joskus pitkäkin...aika harvoin kyllä, vaan Tiukulle huominen on eka pitempi "yksinolo", lyhyitä sen kanssa on kyllä harjoteltu.

Viikonlopun säät ei oo olleet hääppöset, harmaata, ankeeta, märkää ja välillä vähän vesisadettakin. Piha alkaa olla siinä kunnossa, että kohta on syytä hankkia vene, siis ainakin jos kulkee pääovesta. Oonkin kuskannut koiria mm. verannan ovesta tai sitten juur käyttöön otetusta "koiraovesta". Koiraovesta ulos mentäessä mennään ensin laattapihalle ja sisään tultaessa pääsee suoraan suihkuun. Uskomaton parannus elämään. Ja sit täytyy varmaan kattoo, että on rahaa sen verran jossain vaiheessa kesää käytössä, että saa hommattua jonkun kivi-sepeli-whatever-kuorman pihaan, niin ens keväänä (ja syksynä) ei tartte uida kurassa.

Muilta osin viikonloppu meni kotiaskareissa ja koirien kanssa. Tää tänhetkinen koirakokoonpano on aika työllistävä kun koirat on aina ulkoilutettava useemmassa erässä, vähintäin kahdessa ja sen lisäks on Tiuku, joka pitää ulkoiluttaa monta monituista kertaa. Sen verran ahkera oon Tiukun kanssa ollut, että oisko se meillä ollessaan ehkä neljä kertaa pissinyt sisälle ja yhden kerran kakannut.

KePo on viime aikoina ollut niin pal duunissa, että Tiukun kanssa kävi sellanen efekti, jolla joskus, lasten ollessa pieniä, uhkailin KePoa, tosin sillon se ei ollu duunissa vaan harrasteissaan. Sanoin, että joku päivä lapset kysyy, että äiti kuka toi mies on, joka meille tuli. Tiukulle kävi vähän niin, ei se tosin sisään tulemisesta välittänyt, mutta KePon kanssa kaksin Lepikontielle lähteminen oli jo ihan järkyttävän kamalaa... No ei nyt ehkä järkyttävän kamalaa, mutta epäilyttävää. Niinpä KePo on sitten viikonloppuna kuskaillut Tiukua mukanaan piha-askareissa, jotta sai toisen käsittämään, että kuuluu kalustoon.

Kujeen ilme ois pitänyt päästä ikuistamaan viikonloppuna. Kuje ja Tiuku siinä tekivät tuttavuutta ja vähän yrittivät vetää narupalloa, mutta sitten Kuje keksi, että täähän on mun pallo ja sulla ei oo mitään asiaa siihen koskea, hyytävä murina säesti tätä mielipidettä. No Tiuku ei ollut moineskaan, käänsi takamuksensa Kujeen pääpuolta päin ja lässähti maate, nimittäin sen pallon päälle. Ja kun ei leonjärkäle ole niin kovin pieni tuossa(kaan) iässä, niin pallo peittyi ihan tyyten, naruineen kaikkineen, Tiukun alle. Tiuku makas siinä ihan muina koirina ja pureskeli jotain toista lelua kaikessa rauhassa. Kuje puolestaan äimistyi tyyten ja yritti kurkkia, että missä se pallo oikein on, eipä vaan näkynyt. Vois melkeen sanoa, että Kujeelta putos leuka rinnuksille.

Kuje ja Tiuku ovat nyt löytäneet yhteiset leikit. Alottivat vetoleikeillä, Tiuku vaan makas paikallaan ja piti narusta kiinni, Kuje veti ja tempo ja liuku pitkin lattiaa. Vähitellen myös painileikit on alkaneet sujua, niitä vaan on kaksjalan syytä vähän valvoa, kun jos Tiuku menee kierroksille, yliväsyy tms. niin se alkaa riehua siihen malliin, ettei Kuje sille oikein tahdo pärjätä ja kun Kuje ei toisaalta tunnu oikein osaavan / haluavan sanoa Tiukulle, että nyt riittää, niin sitten on jonkun ulkopuolisen tehtävä se Kujeen puolesta.

Tällä hetkellä ei ainakaan aika käy pitkäks, se täytyy sanoa.