Monta asiaa on ollut mielessä, joista kirjottaa, mutta sattumoisin keskiviikkoiltana flunssa kaato punkan pohjalle ja siitä asti on riittänyt särkyä ja kuumetta puhumattakaan kuin joku on avannut nenähanat; tarttis suorastaan teipata jokin imukykynen juttu nenän alle pysyvästi. Ei oo ollut toivoakaan istua ees koneella mistään muusta tekemisestä puhumattakaan, lähinnä oon nukkunut aamusta iltaan ja illasta aamuun. Eilen yritin istua tovin ulkona, auringossa, tuulensuojassa, päällä paksu talvitakki, kestin noin viis minuuttia, sen jäkeen oli pakko vaipua punkkaan nukkumaan. No kai tää tästä, tai ainakin nyt vaikuttais, että kuume saattais laskea, vaan 37 ja rapiat enää ja jaksaa jo istuakin...
Keskiviikkona oli Arskan kulmurin poisto. Ajeltiin Lohjalle ja oltiin tavoillemme uskollisina ajoissa paikalla. Seisottiin oottamassa vuoroa ilmottautumiseen, eikä Arska, sokea kun on, ilmeisesti huomannut meitä ennen ollutta ihmistä, hän kun seisoi ihan hiljaa, joten kun nainen alkoi äkkiä liikkua, niin Arska herpaantui täysin ja alko haukkua. Siinä kohti ELL tuli ja nappas meidät mukaansa, oli kuulemma nähnyt (ja varmasti myös kuullut), että Arska saapui.
Arska nukahti suorastaan hämmentävän nopeasti ja tuota pikaa huomasin seisovani pelkät talutin ja valjaat kädessäni ja miettiväni, että mitä sitä tekis pari tuntia. Kotiin ei millään viittinyt ajaa. Niinpä kiertelin vähän Lohjalla. Alotin Prismasta ja jatkoin Faunattareen. Siellä tiirailin marsujakin "sillä silmällä", että jos Missille kamu, marsu kun on laumaeläin ja Missi nyt ihan ypöyksin, vähän orposena ja häkeltyneenä kun Hemppa on poissa. Ei ollut Missille kaveria ja kuulemma marsuja on nykyään vaikea saada, vaan saattaa olla, että meillä siitä huolimatta on piankin iloisia uutisia...
Siitä sitten jatkoin matkaa kukkakauppaan, sumpillakin kävin jossain välissä, jonkun vaateliikkeenkin kiersin ja vielä Tähtilemmikkiin. Saaliina reissusta pullakahvit mahassa ja pari kassillista herkkuja koirille. Lopulta en jaksanut enää ees miettiä minne menis ja menin ELL-aseman odotustilaan lukemaan.
Arska luovutettiin aikanaan ja herra heräs yhtä helposti kun nukahtikin. Kukaan, en edes minä, tosin ei muistanut varottaa pieneläinhoitajaa siitä, että Arska on sokea, joten Arska pelästyi aikalailla kun pieneläinhoitaja "tunki" heräämöhäkkiin. No puhumalla pikkusäikähdyksistä selviää, joten no hätä, ja tuota pikaa paineltiin autolle, Arska kulmuria köyhempänä ja meikäläinen kukkaro aika monta euroa kepeempänä. Nuorimmainen kera poikaystävänsä olivat kotimatkalla apuna, oltiin tehty treffit ELL-asemalle, joten Arskan matka meni turvallisesti valvottuna.
Illalla sitten kuukahdin flunssan kouriin ja luulen, että Arska oli siitä älyttömän tyytyväinen, paineltiin nimittäin kaksin nukkumaan jo ennen puolta ysiä.
Tässä Arskan kulmuri, sain sen muistoksi.
Pituutta hampaalla noin 4 cm, josta melkeen kolme ikenen sisällä piilossa. Kuva on kulmurin "sisäsivulta" ja siinä näkyy hyvin kärki, josta paistaa juurikanava, että varmasti on ollut kipeä kun mikä. Vaan nyt on kiusankappale poissa, eikä muita hampaita tarvinut poistaa. Särkylääkettä muutaman päivän ajan ja antibioottikuuri, sitten se on tämäkin episodi ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti