Tiivis tiistai

Tiistait on tunnetusti tiiviitä, ehkä vähän liiankin tiiviitä kun asiaa nyt parin tiistain jälkeen miettii. Ehkei ollutkaan niin mahdottoman hyvä idea, että Cellolla ja Totorolla on kurssi samana päivänä, peräkkäisinä tunteina, vaikkakin siinä säästää polttoaineissa, eikä sitten oo joka ilta jotain. Vaan alotetaan aamusta... tai ainakin jostain kohti päivää.

Puolenpäivän jälkeen en enää malttanut ootella, vaan soitin KePolle jonka oli tarkotus viedä vanhimmainen kangasostoksille, jotain korsettikurssin kamoja ostamaan, ja käydä samalla kysymässä sitä hemmetin laatikostoa. Olivat käyneet liikenteessä. Vanhimmainen oli ostanut korsettitarpeet ja samalla kappakankaat, jotka pyysin tuomaan. Sitten olivat menneet kyselemään laatikostoa.

Juu, ei oo vieläkään tullu, ehkä se tulee ens tiistaina, eipä tässä vielä monta tiistaita oo ooteltukaan KePon hermo oli pettänyt mikä ei oo ihme, meillä on ihan kaaos, kun en oo halunnut tunkea tavaroita mihinkään tilapäissäilytykseen, vaan ne oottavat laatikostoa ja siitä seuraavia siirtojärjestelyjä. Lopputulos: olivat hakeneet lievän urvelluksen jälkeen laatikoston Karjaan vastaavasta liikkeestä. Ainoo ongelma oli ollut, että tien nimet on ensin ruotsiks ja sitten vasta suomeks, mutta perille olivat löytäneet. Kuulemma Karjaan liike on kaikinpuolin parempi kun Lohjan vastaava, paremmat valikoimat ja parempi palvelu, joten Lohja menetti just yhden asiakkaan.

KePo sai laatikoston iltapäivällä kasattua ja yhdessä raahattiin se makkariin (paino about 60 kg), joten lähipäiviks on mulla työllisyys kotona taattu, mut sit pitäiskin olla siistiä, siis ainakin vaatteiden osalta, hiekka- ja kurashow jatkunee kunnes kuivuu tai tulee pakkasta.

Ai niin laatikosto on, kuten toivoin, just passeli punkan päätyyn. Melkeen punkan levynen ja kutakuinkin punkan korkunen (meillähän on korkee jenkkipunkka), joten viritin siihen pehmuketta päälle, täytyy vielä ostaa kunnon liukuestettä avuks. Arska jo osin keksikin, että laatikoston päällä voi nukkua; kukaan ei potki, mutta on punkassa kumminkin. Tätä vähän toivoinkin, siis, että laatikostosta tulee "jatkopala" punkkaan, ja kunhan saan kunnon liukuesteen, niin pistän siihen vielä enemmänkin pehmuketta, ehkä koirat alkaa nukkua laatikoston päällä (toiveajattelua).

Tänään oli sitten Cellon koiratanssi. Cello on kyllä älyttömän innostunut siitä ja taas kerran kurssikamu huomautti asiasta, johon ei ite kiinnitä mitään huomiota: Cellolla on kentällä ihan älyttömän hyvä kontakti. Olkoonkin, että se kontakti kohdistuu suurimmaks osaks mun käteeni, koiratanssissa se ei haittaa, melkeen päinvastoin, voinhan opettaa käskysanojen sijaan käsimerkkejä

Cello on taas omaksunut uusia juttuja ihan iteksiin, ovat kai hautuneet sen päässä, ja tanssi meni suorastaan älyttömän hyvin siihen asti, että yli-innokkaat näyttelykurssilaiset tulivat turhan aikasin kentän reunalle höpöttämään ja varsinkin aluksi tosi isoon ääneen. Siinä kohti Cellon keskittyminen herpaantu ja Cello alko vahdata kentän laidan tapahtumia. Mitä opimme tästä: tarvitaan harjottelua häiriön alla, jos ikänään aiotaan osallistua mihinkään kisaan.

Tällä kertaa Totoro ei jodlannut autossa kun ihan pikkasen, eikä sytytellyt mitään vilkkuja tai valoja. Sain tosin auton kenttää lähinnä olevaan reunaan parkkipaikkaa, joten se oli käytännössä viittä vaille kentällä. Jäin vielä Cellon kanssa parkkipaikan päätyyn kenttää. Ehkä nää asiat helpotti Totoron oloa plus tietty se, että tää ei ollut enää eka kerta autossa oottelua.

Kun Cellon tunti päätty, vein Cellon autoon ja otin Totoron kentälle näyttelytreeneihin. Tällä kertaa harjoteltiin pöytääkin, tosin kouluttaja on nainen. Pöytä meni ihan ok, ensi rypistelyjä lukuunottamatta, vaikka "tuomari" katsoi hampaat ja tutki muutekin, toisaalta "tuomarilla" oli ihania lihapullia. Siinä kohti kun kouluttaja tutki ainoan mieskurssilaisen koiraa maassa, seisotin Totoroa pöydällä siinä ihan vieressä. Sekin meni ok, Totoro ei välittänyt miehen olemassaolosta. Ehkä tää tästä.

Ravaaminen taas ei sitten sujunut tällä kertaa tipan tippaa, varmaan ei tullut ensimmäistäkään raviaskelta kaiken sen loikkimisen ja maan tutkimisen sekaan. Autossa oottelu selvästi nostaa kierroksia ja niitten laskemiseen on nyt ryhdyttävä satsaamaan ja keksimään hyvä konsti, koska onhan koiran, Totoronkin, oltava toimintakykynen välittömästi autosta otettaessa ihan siitä riippumatta kuin kauan on joutunut omaa osuuttaan oottamaan. Siitä olin tyytyväinen, ettei Totoro vastannut yhden koiran haukkumiseen, Totoro kun on ollut aika herkkähaukkunen, vaikka tää koira tuijotti Totoroa haukkuessaan. Sain Totoron pidettyä hyvin kontaktissa joka kerta kun jotain "outoa" tapahtui.

Mulla oli kylmä jo valmiiks kun menin koulutukseen ja vaikka puin päälleni kunnolla, niin olin ihan jäässä kun Totoron tunti päätty. Varpaatkin paleli, vaikka oli paksupohjaset kengät Kotona lämmitin ison mukin glögiä, ne oli viime viikolla tulleet ruokakauppaan, ja join tän syksyn ekan glögin, että se maistu hyvälle, mausteista ja kuumaa. Ah.

Vaan tää tuplatunti vahvisti fiilistä, että kurssisuunnitelmat tullevat muuttumaan.

Cellolle on hakusessa paikka agilityyn tutustumiskurssille, se ois suht lämpimissä sisätiloissa, toivottavasti kurssi pidetään ja toivottavasti Cello mahtuu mukaan. Jos Cello pääsee agiin, niin se on sitten tiistaisin, joten tanssin talvitauko alkais agikurssin myötä. Totorolla on enää yks kerta näyttelyharkkoja ja se me palellaan ulkona, mutta sen jälkeen taidan startata Totoron kanssa tottisharkat samaisessa paikassa kun agikin on, kouluttava firma tosin eri. Meiltä ei lopulta oo matkaakaan tohon "uuteen paikkaan" yhtään sen enempää kun nykyiseenkään, tsekkasin kilometrit eilen, tie vaan on parempikuntonen