Tekniikan ihmeitä, eritteitä ja näyttelyhäslinkiä

Aamu valkeni (ai miten niin valkeni??) märkänä ja tihkusena. Yö oli lopulta aika rauhallinen, vaikka vähän pelkäsin, että saadaan kaikki valvoa kuuntelemassa Totoroa. Toisin kävi: Totoro rauhottu viereeni ja heräsin vaan pari kertaa Totoron yökkäyskohtauksiin. Hetken jo ehdin toivoo, että vaiva ois ollut ohimenevää, mutta ei, aamulla "hinkuyskä" sen kun jatku jatkumistaan, eikä Totoro ois millään menny ulos ees yhden pienen pissin vertaa. Yritin järkätä Totorolle tyynyjä liki takkauunia, lämmitin sen nimittäin eilen ja ihan Totoroa silmällä pitäen. Sinne potilas jäi oottelemaan iltapäivää.

Pompattiin vanhimmaisen kanssa Mondeoon ja tuota pikaa siinä alko joku varotusvalo vilkkua. Todettiin vanhimmaisen kanssa, että ei oo totta, KePo saa taatusti hepulin, jos me nyt joudutaan soittamaan sille. Vanhimmainen kaivo ohjekirjan hanskalokerosta ja etti merkkivalon merkityksen sillä aikaa kun mä vaan pokkana ajoin eteenpäin. Joku jarrupalojen "kulumavalo" se vaan on, ei siis mitään hätää, jatkettiin matkaa keventynein mielin.

Tänään se sitten iski, meinaan aikakriisi. Porhalsin duuniin, tilasin Totorolle ELL-ajan, suhasin aamuduuneja, peruutin Totoron huomisen tottistunnin jne. Sit istuin alas ja katoin kelloo: ÄÄK miten se voi olla jo melkeen ykstoista. No kai se aika on vaan kiitänyt niin nopeesti, sattuuhan sitä. Pistin puhelinmen äänettömälle, ruokatunnilla en luuriin vastaa, ellen oota jotain tosi tärkeetä puhelua, nappasin eväspussin kainaloon ja painelin kahvihuoneeseen. Hiljaselta näytti, meniköhän kaikki muut yhteen palaveriin. Onneks vilkasin kelloa ennen kun tuuppasin ruokani mikroon, 10.00. Jätin eväät jääkaappiin, otin kupin sumppia ja tallustelin takasin paikalleni. Ohhoijaa.

Ai niin, koko viikonlopun pohdin kuumeisesti, että keitä ilmottaisin Messariin, jos ketään. Vielä eilenkin mietin pää savuten ja kaiken lisäksi se oli ihan turhaa vaivaa. Kohtalo päätti, ettei meidän koirista kukaan osallistu; nettiyhteys katkes illalla, ennenkuin ehdin ketään ilmotella, eikä startannut enää uudelleen. Turistina siis paikalla ja varmasti se on rentouttavampaa niin. Tai no kasvattajaluokka on ilmotettuna, sen ilmotin jo aikasemmin, että jos hyvin käy, niin sellanen on, eikä siihen mun omia koiriani tarvitakaan.

Duunista suhasin akutädin vastaanotolle. Aina yhtä rentouttava kokemus, tosin hoidon jälkeen pitäis aina olla aikaa vähän lepäillä, eikä sitä taaskaan ollut. Piti nimittäin ehtiä käyttää koirat ulkona ennen kun lähdettiin Totoron kanssa ELL:n pakeille. Ja jos oisin arvannut etukäteen, että saan kaapia lattioilta myös sata kiloo Totoron yskimää limaa, niin en ois varmaan osannu rentoutua ees hoidon aikana.

ELL tutki Totoron ensin päälisin puolin, ei mitään ihmeellistä, ees kaularauhaset ei olleet kovin turvoksissa. Onneks Totoro malliks ryki siinä pöydällä, ettei ELL pitänyt mua ihan luulotautisena. Tai no, ei ois pitäny, kyllä mä sen tiedän, mut parempi näin. ELL sit kysy, että haluanko, jotta rauhotetaan nielun tutkimista varten. Tottakai halusin! Aasan iskeemisen vaskuliitin jälkeen en jätä mitään sattuman varaan. Totoro siis uneen. Angiina löyty nielusta piileksimästä ja kitalaessa oli joku tulehtunut plätti, siihen on joku kova osunut. Antibioottipiikki pakaraan ja loppukuuri taskuun, sen jälkeen kassan kautta kotiin.

Niin siinä sitten kävi, että Totoron näytelmät on tältä vuodelta näytelty, antidoping iski, ja kattaa sekä 3.11. Espoon (meen kyllä turistina sinne kasvattien edesottamuksia kattomaan), 11.11. Lahden (sinne en ees turisteile) ja 17.11. Jyväskylän (saan ilmeisesti vaihdettua Totoron Aasaan). Vaan tärkeintä on puutarhan hoito, eikä sekään ole niin kovin tärkeetä... No aikusten oikeesti just nyt tärkeetä on, että Totoro toipuu sukkelaan, näytelmistä viis.

Ai niin, eläinlääkärin pöytä (ja miesELL) sopi Totorolle vallan mainiosti, ei mitään ryppyilyjä, ei mitään "näyttelypöytäshowta", uskomaton penska. Cello oli kanssa aika uskomaton, se makas ja vahti Totoroa niin kauan kun Totoro oli narkoosipöhnässä, kanto jopa suussaan nappuloita Totoron viereen. Outo koira.

Lopuks pari kuvaa...





Ja vielä isipappa vahtimassa poikansa unta.