Koiratanssille näkemiin

Miten näin syksypuoleen aina tuntuu niin kylmältä. Tänään aamulla, kun käytin koirat ulkona, olin ihan varma, että siellä on ainakin miinus kymmenen astetta pakkasta. Kipitin kiiruusti kattomaan mittaria ja ihan just niin, tosiaankin -10 astetta, sellanen miinus kaks. Kai tähän taas tottuu, luulisin.

Chili ja Flii pääsivät tänään takasin kotionsa, tämänkertainen hoitojakso päättyi. Yllättävän vaivattomasti kaikki taas sujui ja kunhan Totoro vähän varttuu, niin sujuu varmaan vielä vaivattomammin, nyt penskat ois halunneet riekkua koko ajan, ei mitään väliä kuin väsyny sattu olemaan ja kuin ylikierroksilla käymään. Jos toinen kävi maate, niin jo toinen meni tökkimään ja sitten toisinpäin.

Flii onnistu "popsimaan" yhden Aku Ankan taskukirjan, jota asiaa KePo vähän manaili, mutta mitäs jättää kirjansa koirien tassuihin, veis ne takas paikoilleen kun on lukenut. Ja jos oisin ollut ihan satavarma, että useempikin Akkari Fliille maistuu, niin oisin voinut majottaa Fliin yläkerran Akkari-kirjastoon, mielestäni kun moiset "opukset" ovat silkkoja tilansyöjiä ja pölynkerääjiä. Asioista voi toki olla montaa eri mieltä ja tässä kohti taitaa KePon ja mun mielipiteet mennä aika pahasti ristiin.

Duunista porhalsin Nlaan, tehtiin vanhimmaisen kanssa treffit eläintarvikeliikkeeseen. Tällä kertaa ei tosin ollut koirien vuoro saada herkkuja vaan marsujen. Tai no ei kai ne häkin pohjan purut mitään herkkuja ole... Ostin sitten kyllä heinää, herkkutikkuja ja jotain voikukka-mikä-lie-sekotusta. Vielä ruokakauppaan ja sitten kotio, jossa olikin taas "normaali" meno, Chili ja Flii kun olivat onnellisina päässeet kotiinsa jo päivällä.

Illalla oli Cellon tän syksyn viimonen tanssikerta. Yritettiin menomatkalla käydä postissa hakemassa yks paketti, mutta parkki oli niin täys, ettei toivoakaan päästä liki postia ja mulla taas oli aikataulu niin tiukassa, ettei toivoakaan kävellä vähänkään kauempaa. Lisäks en halua jättää koiraa autoon silleen, etten näe autoa koko ajan, ei voi koskaan tietää mitä tapahtuu. Siispä tanssimaan.

Tie oli paikkapaikoin aikasen märän näkönen. Tai en tiedä oliko se märkä vai jäässä, en käynyt kokeilemaan. Mietin vaan siinä ajaessani, että jos se nyt heittää pakkaselle, niin onnee vaan, mulla on kesärenkaat.

Cello viihty jälleen ihan täysillä ja taas oli muutama vanha liike muuttunut vaikeesta helpoks. Jännä miten kehitys tapahtuu "salaa", ihan vaan taustalla ja äkkiä, yks kaks homma toimii ihan täysin. Vähän tuntu haikeelta lähteä, vaikka sisätilaharjottelu tietty houkutteleekin, kun ties, ettei ainakaan tän vuoden puolella enää tapaa tanssiryhmää. Lupasin, että viimeistään ens vuoden puolella taas tullaan ja kouluttaja huuteli perään, että ellei meitä näy, niin hän tietää missä me asutaan.

Mielessä on, ainakin vielä, kristallinkirkkaana asiat, joita koiratanssin osalta pitää treenata. Yks asia on "luovuta niin saat", sillä nyt Cello vahtaa liikaa nameja, eikä oikein irtoa niistä. Toinen asia on käskyjen selkeyttäminen eli siis mun täytyy istua alas, miettiä kaikki liikkeet, mitkä Cello osaa ja nimetä ne, koska edelleen käskyt menee multa sekasin.

Ajaa hurruuttelin Nlaan ja ehdin vielä nippanappa postiin, joten sekin asia tuli lopulta hoidettua. Siitä sitten kotio. Tarkotus oli pistää tuli takkauuniin, mutta se nyt jäi, aika meni sähköposteihin vastaillessa, koneen uumenissa kun ootteli muutamakin länderitiedustelu. Ja jos ees selviäis pelkällä selkeellä suomen kielellä, mutta kun ei.

Mut nyt Tuulensuoja toivottaa kaikille hyvää yötä!