Teksti nro 400

Neljäsadas teksti jo, aika uskomatonta. Saa nähdä voiko joskus juhlia tekstiä nro 1000.

Koirat ei tarttuneet täkyyn, vaikka olin laittanut laatikoston päällisen niin hienoksi, kukaan ei nukkunut siinä. Kävivät kyllä haistelemassa ja ihmettelemässä. No ehkä se vie aikansa, ennen kun uusiin asioihin tottuu ja kenties, JOS ens kesänä on paha hellekesä, saattaa joku koirista irrota liimauksistaan ja siirtyä iholta laatikoston päälle.

Totoro sen sijaan viehtyi pieneen punkkaan, jonka laitoin lattialle. Aattelin sitä ensin laatikoston päälle, mutta se ei vaan jotenkin sopinut siihen mallinsa ja kokonsa takia, joten laitoin sen yöpöytäni eteen ja unohdin siihen. No täytyy sanoa, ettei nuori herra koko yötä lattialla viihtynyt, vaikkei ikkunakaan ollut auki, vaan kömpi aamuyöstä viereeni.

Totorolla on "hauska" tapa tulla viereen; se tulee ja työntää kylmän kuononsa mun niskaani, tuuppaa päänsä siitä peiton alle, oikein heittää peittoa päällään, että varmasti mahtuu ja tunkee kokonaan upoksiin, asettelee sekänsä huolella mun selkääni vasten ja huokaa autuaana. Jos oon naama reunan suuntaan, niin paikan löytäminen tuntuukin olevan pal hankalampaa... Nukahdettuaan Totoro kuorsaa tyytyväisenä, eikä välitä, vaikka siirtelen sitä surutta paikasta toiseen. Arskan vieressä Totoro myös viihtyis ja joskus onnistuukin hiipimään ihan kylkeen kiinni, siis jos malttaa odottaa, että Arska ehtii nukahtaa.

Jossain välissä yötä osuin varpaalla Arskaan ja sitä tuskaa... Varpaasta tuli siis sittenkin tosi kipee, vaikka illalla jo aattelin, että ei tässä mitään. Lisäks reisilihakset yritti krampata. Lopulta, kun krampin alku ei hellittänyt vaakatasojärjestelyin, oli pakko nousta kävelemään, joten hiippailin veskiin kattomaan miltä varvas näytti. Ei se ollut juurikaan turvoksissa, eikä reidessä näkynyt mitään mustelmaa, mutta molemmat olivat tosi kipeet. Sain reisilihakset rauhottumaan ja pääsin takasin nukkumaan. Varpaan asetteleminen oli kyllä hippasen tuskallista.

Aamulla totesin, että varvas on tosi kipee, reisi on tosi kipee, selkä on ok, oikee pakara on vähän arka, samoin oikee pohje, oikeen puolen kylkilihakset tuntu vähän jäykiltä. Juu, kyllä niillä eväin duuniin tokenee, kenkäkin meni jalkaan. Kävely sillä kengällä oli sitten kyllä sietämätöntä tuskaa ja siirrettyäni auton heitin kengän jalasta ja kävelin paljain jaloin takasin sisälle. Jotain muuta on saatava jalkaan tai en kykene kävelemään autolta duuniin sisälle, paitsi paljain varpain. Hain siis sellaset Crocs-tyyliset jalkineet, joku jäljitelmä kaiketi, luulisin, en ainakaan sellasia hintoja niistä maksanut, kun aidot näkyy maksavan. Toisaalta noikin on älyhyvät, joten aidot ois varmaan vielä paremmat, täytyy harkita investointia. Otin vielä "oikeet" kengät mukaan ajamista varten, leveillä kengillä kun ei oo nautinto ajaa Mondeota, pakua niillä kyllä polkee.

Aamupäivän kuluessa huomasin, että kaulalihakset on ihan jäykät, ei silleen duunijäykkä, vaan silleen kun venähtäneet lihakset on. Oikee käsi on kipee, erityisesti kyynärpäästä, eikä siinä oikein oo voimaa. Selkä on sellanen normaali: jäykistyy jos on kauan paikoillaan, mutta vertyy kun liikkuu, siinä siis ei (toivottavasti) mitään sen kummempaa.

Mitä opimme tästä: ei oo oikotietä onneen, kannattaa aina hakee jakkara, eikä aatella, että mä tosta äkkiä, oon mä ennenkin, eikä sillonkaan mitään sattunu, eikä eilenkään.