Totoro nukku yönsä tosi hyvin, samaa ei voi sanoa meikäläisestä, KePosta kai sitäkään vertaa... Illalla nappasin Totoron viereeni, se ei ehkäs muuten oiskaan tullut, sillä kun oli hippasen huono olo nukutuksen jäljiltä. Lopulta herra oikas ittensä pitkin pituuttaan kyljelleen, jalat suorina, ja valtas varmaan melkeen puolet punkan leveydestä, mutten millään raatsinut siirtää Totoroa kun se viimein vaipui levolliseen uneen, Totoro kun oli niin kipeen olonen ja oli nukkunut niin kovin huonosti pari vuorokautta.
Nukuin levottomasti kun vahtasin ja varoin Totoroa, eikä Totoron alle levitetty muovitettu frotee ainakaan nukkumista helpottanut, mutten halunnut, että Totoro oksentaa patjalle, ei tosin lopulta oksentanut ollenkaan. KePolla oli asiat vielä heikommin; ei kai nukkunut pal ollenkaan kun oli kuulemma roikkunut osin punkan reunan yli suurimman osan yötä.
Aamulla oli sitten edessä "anna Totorolle pilleri" -ohjelma. Kosken ois millään halunnut työntää sormiani toisen kipeeseen nieluun, niin päätin kokeilla, että meniskö pilleri ihan noin vaan ja kuorrutin pillerin paksulti ehdalla voilla, otin lihapullan paloja valmiiks käteen, sit voiklöntti Totoron suuhun ja kiireesti lihapullaa tyrkylle. Kun vielä muu lauma norkoili ympärillä kuola suupielistä valuen, niin hups heijaa pilleri katosi Totoron mahaan.
Aamupäivällä sain vahvistuksen, että Aasa korvaa nyt Totoron Jyskälän näytelmissä. Tiedä sitten kuin pal karvaton Aasa seuranaan karvaton tyttärensä Viivi, tuomarilta pisteitä kerää, mutta minkäs teet. Alunperin ilmotin Viivin Totoron seuraks, ettei Totoron tartte tehdä niin pitkää matkaa ilman koiraseuraa... nyt taas tuntu jotenkin tyhmältä raahata Jyskälään vaan "seuraneiti" Viivi, joten sitten mukaan Aasa. Että sellanen kierre.
Kun kotiuduin duunista, niin eteisessä ootti pirtee Totoro, jolla oli vauhtia enemmän kun laki sallii. Välillä vielä sai röhinäkohtauksen, varsinkin riekuttuaan tovin. Ruoka maistui hyvin, vettä oli juotu kiitettävästi ja antibiootti katosi lihapullan seassa Totoron nieluun ongelmitta. Totoro ei selkeesti oo mikään raspikurkku.
Voin hyvin kuvitella kuin raspikurkku Aasa tai sihtikurkku Viivi vähän aikaa pyörittelis lihapullan palaa suussaan ja sen jälkeen pilleri ois lattialla ja lihapulla vatsalaukussa. Pahimmoillaan, vaikka käsikopelolla asian tarkastaisin, pilleri saattais olla piilossa parran seassa ja kun huomaisin sen jossain vaiheessa, niin en vois tietää, että jäikö ottamatta aamu- vai iltapilleri vai onko parrankoriste ehkä jopa edelliseltä päivältä ja kuin moni pilleri on ehkä kulkeutunut parrassa pihalle ja jäänyt sinne. Koirien pillerit pitäis olla kirkuvan punasia tms. jotteivat katoaisi länderin parran uumeniin.
Pyykkikone on tänään laulanut lauluaan ja nyt jodlaa kuivausrumpu, vaan sainpa kaikki Totoron liman ja oksennuksen kuorruttamat vermeet pestyä. Ja ens yönä ei tartte nukkua muovitetun froteen reunat ihoon liimautuneina Totoroa varoen vaan voi palata takasin normaaliin.
Nyt saunaan
5 kommenttia:
Jep, Hugo tekis kans just noin kun Aasa ja Viivikin. Meillä ei auta enää mitkään herkut, sen verta paljon on noita nappeja nielty. Kurkkuun vaan, vaikkei se kivaa ole kenestäkään.
Jotenkin tuntuu juu tutulta Aasan ja Viivin tapa jo edellisen läntsyn ajoilta, ja Vandaali jatkaa perinnettä kunniakkaasti.;) Kun on olemassa se "ohje" siitä miten kissalle annetaan pilleri, niin ei se nyt ihan yksinkertaista ole aina näillä koiruuksillakaan...
Pikaista paranemista kuitenkin pentulaiselle. Vaikka ette Lahden pentunäyttelyyn pääsekään, onko näyttelykirje jo tullut? Sanotaanko siinä, saako sinne viedä turistikoiria, kun ei nettisivuilla mainita eikä oikein oo mitään yhteystietojakaan?
Länderille lääkkeen antaminen on taiteen laji ja vaatii paljon mielikuvitusta ja vahtimista että varmasti lääke menee oikeaan osoitteeseen.
Mutta meidän Konsta -collie on huippu tyyppi ottaan lääkkeet. Toisessa kädessä lääke ja toisessa lihapulla, ota lääke niin saat lihapullan. Niin se poika ottaa lääkkeen ja nielasee sen ja saa perään pullaa. Mitenhän ton sais muillekkin opetettua?!?
Lahden näyttelykirje ei oo vielä tullut (lait mulle spostilla sun spostiosote, niin voin pistää tietoa kun kirje tulee), varmaan lähipäivinä, tosin pahimmoillaan ovat joskus tulleet tyyliin perjantaina kun näyttely on lauantaina. Taitaa tosin nykyään olla harvinaisempaa kun ennen.
Totoro ottaa lääkkeensä mukisematta kun se on lihapullapalan sisällä, ihanan helppoa.
Saksassa pääsin näkemään kuin länderit ottivat aamuvitamiininsa omistajan kädestä ja saivat namin palkkioksi. Että ihan meni Konsta-tyliin, joten opetettavissa on.
Kissoille taas ei mun mielestäni oo koskaan ollut vaikeeta antaa lääkkeitä, ihan se menee samalla kaavalla kun koirallekin, poskinahat hampaita vasten, suu auki, pilleri nieluun, kita kiinni ja kurkusta hieroen. Joko mulla on ollut ihan pro-kissoja (niitä on kuitenkin ollut monta) tai sit mä oon pro-kissanlääkitsijä ;o)
Totorolle pikaista paranemista! Olis ollut kiva tavata taas Espoossa!
terkuin: Timon
Lähetä kommentti