Sunnuntai ja suunta kohti alkavaa viikkoa

Sunnuntai ja suunta jo kohti alkavaa viikkoa. En kyllä lakkaa koskaan ihmettelemästä kuin sukkelaan viikonloppu suhahtaa kun taas parin päivän sompaaminen viikolla tuntuu joskus vievän aikaa miljoonasti sen, mitä pitäis.

Mitäs me sitten on puuhailtu viikonloppuna. No viikonloppujuttuja tietty. Lauantaina innostuttiin lähtemään liikenteeseen Karkkilaan ja Esan kalusteeseen kun siellä on joku remonttiale. Onnistuin kuitenkin välttämään kaikkinaiset ostokset, vaikken vieläkään oo saanut makkariin sitä laatikostoa, joka "ostettiin" jo aikaa sitten alesta (ei kuitenkaan Esan kalusteesta), loppuivat vaan, eikä uusia oo tullu vieläkään, joten varaus roikkuu oottamassa ihmettä. Ellei se ihme kohta tapahdu, niin täytyy miettiä vaihtoehtosia ratkasuja.

Karkkilasta hurautettiin Lohjalle ja jätettiin vanhimmainen ostoksille kangasliikkeeseen, KePon kanssa jatkettiin matkaa, käytiin itseasiassa kyselemässä sitä hemmetin laatikostoa. No ei oo, mutta tulossa kuulemma tiistaina. Tekis mieli sanoa, että näkis vaan, mutta ehkä nyt ootan tiistaita kumminkin...

Ajeltiin siis takasin keskustaan ja hiippailin itekin Tyyki&Tuoliin, kun en siellä ollu aikasemmin käyny, vanhimmainen kuitenkin ollut siellä työharjottelussakin. Siinä vanhimmaista ootellessa piti tietty tiirailla kaupan valikoimia ja olihan upeita kankaita. Teki mieli ostaa sellasta tukevaa koirakuvioista kangasta, siitä ois tullu upee koiranpunkka (tai koristetyyny tai mitä vaan), mutta kun noita punkkia nyt on. Samaa kangasta oli myös kissa- ja hevoskuvioisena. Muitakin upeita kankaita oli pilvin pimein, harvoin MULLE kangaskaupassa tulee sellanen fiilis, että tota ja sitten tota ja toi kävis sinne ja toi taas sinne, yleensä mun fiilikset on enemmänkin tyyppiä "ei täällä mitään oo, mennään jo". No tuolta oisin löytänyt vaikka mitä kivaa, enkä päässy ulos kankaitta: ostin upeeta kappakangasta keittiön ikkunaa varten.

Tää päivä on mennyt ikkunoita pestessä. Nyt on melkeen kaikki ikkunat pesty ja verhot vaihdettu talvimalleihin. Olohuoneen ikkuna on pesemättä ja olohuoneen verhot vaihtamatta, koska katellessani keittiön uutta kappaa keksin ripustaa sen olohuoneeseen, siis vaan koemielessä, ja päätin, että sitä on saatava lisää muutama metri, se on kun tehty olohuoneeseen(kin).

Kaiken kammottavan sisustusinnostuksen kruunasi äkillinen pakottava tarve saada kaks paavalinkukkaa, toinen sininen ja toinen aniliinin punanen. No kun kerta piti käydä Nlassa muilla asioilla, niin sehän oli sitten mentävä kukkakauppaan samalla. Sinisiä jouduin ostamaan kolme, ne kun oli jossain tarjouksessa, eikä niitä ollut yksittäin. Tosin 5 egee kolmesta ei kuulostanut pahalta, vaikkei mulla kyllä oo mitään käsitystä paavalinkukkien normaalihinnoista.

Vaan sellasta ajattelemaani punasta ei näkynyt... paitsi yhdessä hyllyssä unohdettuna sellanen vähän kärsineen näkönen, johon oitis iskin silmäni. Kauppias oli sitä mieltä, ettei sitä kannata ostaa, mutta kun halusin sen siitä huolimatta, että se oli raukka tosiaankin siltä erää parhaan kukintansa nähnyt, niin sain sen kaupan päälle.

No kotona ootti sitten ongelma: kahden kukan sijasta mulla olikin neljä kukkaa. Lopulta tungin kolme siihen, mihin olin aatellut vaan kahta ja järkkäsin kynttilät uuteen järjestykseen, jotta värit meni silleen kun piti. Yks sininen jäi sitten "ylimääräseks" ja oottaa tossa nyt, että keksin mihin sen laitan. Pikkunen aniliini-raasu puolestaan nököttää kahden sinisen välissä ja varmasti se tuota pikaa voi ihan hyvin, jos vaan muistan sitä kastella. Ai niin ja huomasin, että yhdessä sinisistä on sellaiset monikerroksiset kukat, mikä se hieno termi nyt olikaan... juu, en taida ryhtyä arvailemaan kun ei nyt tuu mieleen.

Syklaamia ois tehnyt mieli, siellä ois ollut UPEA punanen, mutta kun niitä en koskaan oo saanut menestymään, niin en sitten raatsinut maksaa viittä egee syklaamista, joka tuupertuu tuota pikaa. Paavalinkukat oon ainakin aikasemmin saanut kasvamaan, vaikka anoppi onkin aina ihmetellyt, että miten ne voi kukkia koko ajan kun pahimmoillaan ovat niin kuivia, että mullan ja ruukun väliin voi työntää sormensa. En mä tiedä miks ne kukkii, kukkii vaan. Ehkä mulla on vihree peukalo, vaikken osaakaan hoitaa kukkia. Olinkin siis vuosia ilman kukkia, vaivanen rahapuu, lohikäärmepuu ja joulukaktus seuranani. No se lohikäärmepuu suuttu kun työnsin sen kesällä pihalle ja kuoli, rahapuu ja joulukaktus rehottavat edelleen huolimatta siitä, että joskus ne joutuvat olemaan kuukauden ja silleen ilman vettä kun ei vaan kertakaikkiaan muista. Ehkä se on tää kostee puutalon huoneilma kun pitää ne hengissä. Mutta nyt mä yritän taas muistaa hoitaa kukkiani, näin on.

Tää meni nyt ihan rehuiks koko juttu.