Viikonloppu mennä hurahti, hurahti se. Ukkonen piti huolta siitä, ettei kovin paljoa tullut koneella istuttua, joten naputan nyt muutaman sanan viikonlopustakin. Kotisivupäivitykset jäivät tekemättä, blogiin sentään tuli vähän kuvia laitettua, kuten ehkä huomasitte. Eikä se pelkkä ukkonen ollut, joka piti pois koneelta vaan oikea elämä, mulla tuntuu välillä olevan sellastakin.
Lauantaina oli hieno sää, iltapäivään asti, joten sain pestyä vähän pyykkiä, en kuitenkaan niin pal kun oisin halunnut, kuivaussään laatu kun heikkeni yllättäen ja kuivamisen sijaan pyykit olis saaneet ylimääräsen huuhtelun, jos ne olis jättänyt narulle. Vaan onneks sää suosi ensin, joten istuin ulkosalla, hyvässä seurassa, kahvikuppi kourassa, maailma parani taas, luulisin. Sitten tuli sade ja kiire kerätä pyykit ja kantaa kahvikamat sisälle. Ilta meni ukkosta pidellessä eli luettiin ja pidettiin leffailtaa, kun ei vielä olla ehditty kaikkia niitä tarjousdevareita katella.
Sunnuntaina oltiin koirien kanssa ulkona kun aurinko kerta paisto... jonkun aikaa ja sitten tuli taas vettä ja loppupäivä meni ukkosen kyttäämiseks; avaa kone, sulje kone, avaa kone, sulje kone... siirryin lukumoodiin.
Tää oli taas niitä aamuja, siis niitä kun ei tahdo saada koiria ulos ollenkaan. Eikä vettä edes satanut kaatamalla, enemmän ripotteli hiljaksiin. Onneks olin havainnut jo makkarin ikkunasta, että on sadesää, joten innostin koirat hirmuhöökällä portaille ja läppäsin oven kiireesti kiinni, ennen kuin länderit ehtivät tajuta, että sataa. Aluksi näytti, etten saa mukaani kuin Cellon ja Totoron, loppujengi näytti siltä, että olivat päättäneet juurtua kiinni portaisiin, mutta lopulta kaikki paarustivat urhoollisesti sateeseen.
Duunissa mulla oli jo aamupäivästä vähän sellanen ei niin hyvä olo, mutta aattelin, että nälkää se vaan on. Ruuan jälkeen vatsaan iski tuska ja olin jo tuomitsemassa duunikuppilan sapuskan epäkelvoksi kun äkkiä muistin...
Eilen iski ihan mahdoton tarve saada kirsikoita. KePo urhoollisesti ajo tohon Myllärille ja haki kaks litraa kirsikoita ja kaks litraa mansikoita. Mätin varmaan toista litraa kirsikoita kitusiini ja ainakin puol litraa mansikoita. Ei siis ihme, jos oli havaittavissa lieviä laksatiivisia vaikutuksia. Kuka käski ahmia marjoja yks kaks yllättäen tollasen määrän. Syy ei siis todellakaan ollut duunikuppilan sapuskan.
Nyt on mentävä pelastamaan paistokset uunista. Savun hälvettyä nautimme niitä sitten iltapalaksi. Tuulensuoja toivottaa kaikille mukavaa maanantai-iltaa.
Ai niin kuva unohtu. Kuvan opetus; kannattaa katsoa mihin sammuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti