Viime aikoina nurmikosta on löytynyt kivoja tuoksuja, joita ländereiden on pitänyt haistella hartaasti ja toisinaan maistellakin ja ennen kaikkea sellaisissa paikoissa on hyvä kelliä. Epäilen, että kaapin takana on, ei suinkaan nainen, vaan linnun kakka. Toisaalta se on vaan epäily perustuen paikkaan, turkkiin toisinaan jääviin tahroihin ja muutamiin tuoksuhavaintoihin, en ole koskaan käynyt penkomassa nurmikkoa siitä kohti, en haistamassa, en maistamassa, enkä edes kellimässä, jotta voisin omakohtaisesti todentaa, että kyse on nimenomaan linnun kakasta...
Apua, joku on tulossa tännepäin.
Katoa!! Katoa heti! MÄ löysin tän, tää on MUN kellimispaikka, mee pois. HUSSS!
Nappula on kerrankin löytäny jotain asiallista. Ah mikä ihana kellimispaikka, aivan taivaallisen ihana.
Vaan ei auta pesiytyä tähän, voi olla, että joku kaksjalka huomaa ja alkaa komennella... Kaksjalat ei jostain syystä tykkää kellimisestä, eikä ne sois sitä iloa muillekaan. Ihme jengiä.
Häh! Juu, en kelliny, roska vaan meni silmään, näin on näreet.
- Et usko vai, no pitäkää tunkkinne, tää täti lähtee nyt.
- Jaa, mikäs se tää on? Ei mutta sehän on kellimispaikka...
Aaaaah!!!
Ihanaa!!!
No nih, nyt kaik ilonpilaajat lähti, nyt on mun vuoro. Toivottavasti ne vaan ei pilanneet hyvää paikkaa.
Mitäs sä nappula oot löytänyt, väistys vähän.
- Ahaa, täähän on hyvä kellimispaikka.
- Äh, ei tästä mitään tuu. Kellikööt ketaleet, mun täytyy keksiä jotain muuta.
Miten olis vaikka vauhtia ja vaarallisia tilanteita...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti