Torstai ja hernekeittopäivä, tai siis mulla oli eväät mukana, joten en sitten syönyt hernekeittoa
Eilinen ilta oli tosi levoton, naapurin kersojen ralli nimittäin jatku iät ja ajat, vanhimmaisen mukaan puoleen yöhön, ite sammuin joskus yhentoista pintaan huolimatta siitä, että koirat puhahtelivat vähän väliä. Murukin veti välillä kunnon vartiohaukkua... ja Muru ei todellakaan hauku turhaan. Toisilla on ehkäs loma, mutta voiskohan huomioida vähän niitäkin, joilla ei ole.
Aamukin oli vähän levoton. Ensin heräsin ite ja kesti tovin nukahtaa uudelleen. Totoro puolestaan heräs joskus vähän ennen kuutta ja oli sitä mieltä, että nyt kyllä noustaan. Asettu lopulta nukkumaan... kaulani päälle, kuis muutenkaan. Kävi mielessä, että jospa tästä rämpis räpylöilleen, mutta kuin ollakaan olin nukahtanut ja heräsin kun kello soi.
Jääkaappi oli täyttynyt eilen, joten löytyi aamupalaa ja eväät duuniin, säästyin hernekeitolta. Tai ei mulla mitään hernekeittoa vastaan ole, mutta kerran viikossa on vähän liikaa mun makuuni.
Iltapäivällä nautin ihanasta säästä ja istuin ulkona lukemassa. Naapurin kersojen ralli jatkui edelleen, tai kai ne sentään jossain välissä ovat nukkumassakin käyneet, mutta vanhimmaisen mukaan kyllä alottivat jo aamulla anivarhain. Nyt fillareiden lisänä oli mopo, eikä taida ihan olla pojilla ikää kun ei tuo mikään yksityinen tie ole, suljetusta alueesta puhumattakaan... Yritin keksiä rallista positiivisia puolia, mutta tulos jäi laihaksi. Keksiikö joku muu? Vai onko tää joku koirattomien kosto koirallisille? Kyllähän meillä koirat usein mellastaa, mutteivat ne kenekään talon nurkalla sitä tee, eivätkä yömyöhään tai kukonlaulun aikaan...
Tänään sain sitten nypittyä Viivin loppuun, melkein loppuun. Vatsanalunen kaipaa vielä vähän karvan harvennusta, päätä vois siistiä hippasen lisää ja takajaloissa on vielä muutama ylimääränen tupas. Mutta muuten Viivi on nyt ihan siisti ja muistuttaa entistä enemmän emoaan Aasaa, ovat kuin kaksi marjaa.
Siivoilin vanhaa CD-DVD-hyllykköä ja kävin läpi siellä olleita valokuvia. Siinä Aasan kuvia järjestäessäni tajusin äkkiä, että mikä mua Totorossa viehättää; pikkuherralla on ihan samat ilmeet kuin Aasalla nuorena, silmätkin vilkkuvat ihan samalla lailla. Muutenkin Totoro on hyvin Aasan tyyppinen erilaisesta värityksestään huolimatta. Niin sitä vaan etsii ensimmäistään kaikista, näin se on.
Lopuksi Totoron päikkärityylinäyteet. Näin...
tai ehkä näin...
vai oisko tää sittenkin parempi.
Marsuja? Mitä ihmeen marsuja? En mä oo nähny mitään marsuja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti