Se on sit sunnuntai-ilta ja viikonloppu käytännössä elettyä elämää. Vois vaikka yrittää vähän miettiä, että mitä kaikkee on viikonloppuna tullut tehtyä, hauskaa on ainakin ollut ja sääkin on suosinut, ei voi moittia.
Alotetaan vaikkas perjantaista. Perjantai ja 13. päivä, onnen päivä siis. Livistin duunista puolisentuntia ennen aikojani (kai verukkeeks käy se, että tänään on tullut tehtyä duunijuttuja kotikoneen kautta), että saatiin käydä rauhassa kaupoilla. Alotin A-valinnasta kun sain vinkin, että siellä on kissapullo uutta väriä ja sehän oli ehdottomasti saatava. Sen jälkeen paketti postista, miten niitäkin tuntuu lappavan koko ajan, ja lopulta ruokakaupan kautta kotiin viikonlopun viettoon.
Illan kruunasi tuttujen vieraitten saapuminen paikalle elikkäs Kampi ja Vipu kaikkine kotijoukkoineen tulivat perjantaina valmistautumaan lauantain "näyttelyharkkoihin", aktiivisia nuo oululaiset
Aika kiisi siivillä ja tuota pikaa oltiin yli puolenyön ja piti lähteä nukkumaan.Lauantaina aamupäivästä alkoivat "näyttelyharkat". Ah kuin olikin ihanaa nähdä "pikkuisia" M-panuja, paikalla pojat Cami, Padi, Veikko, Vipu ja Totoro. Harjoteltiin vähän ravaamista ja pöydällä oloa, höpötin pikkasen "teoriaa", josta varmaan ei mitään jäänyt kelleen mieleen, treenattiin hampaiden katsomista ihan vieraan "tuomarin" säestyksellä ja Viivi avusti "miten siistin koirani näytelmiä varten" mallinukkena. Eikä työtä huveitta, joten harkkojen jälkeen pojat saivat peuhata keskenään sydämensä kyllyydestä. Tapasivat he myös hurjan Conan barbaariuroksen... öh, ei kun kerrynterrieriuroksen. Ja me kaksjalat juotiin sumppia ja popsittiin pullaa. Kuvia on, mutta kotisivuilla, ei täällä, sorry
Nelijalkojani on kohdannut ihana onni; tuttavapiirissä on useempi tuttu, jotka joko a) ovat koirahierojia b) opiskelevat koirahierojiksi, joten nelijalat saavat aika usein nauttia hieronnoista. Tänään oli Aasan vuoro. Vanha rouva huomasi tuota pikaa, että hieroja oli vielä ihan vihreä ja niinpä arvon rouva Aasa yritti kiepautella tarjolle niitä paikkoja, joista halusi itseään hierottavan eli äkkiä esillä olikin vaikkas vasen kylki oikean tilalla. Ei mitään kunnioitusta toisen "hierontakuvioita" kohtaan.
Muu poppoo seurasi toimitusta portin takaa ja voi niitä kitkeriä ilmeitä, jokainen olisi ilman muuta halunnut olla Aasan paikalla. Tai no Totoro ei vielä tiennyt mistä jäi paitsi, sitä kiukutti enemmän välissä ollut suljettu portti kuin mikään muu.
Huomenna Viivi "pääsee" tapaamaan eläinlääkäriä taas kerran. Kaularauhaset ovat turvoksissa ja pahasti
Toivottavasti ei mitään nielutulehdusta vakavampaa, vaikka kaipa sekin voi Viivin tapauksessa olla aika vakavakin, Viivillä kun on persoonallinen nielu...Mulla on tässä ilonani ihanainen pikku häirikkö... arvatkaapa millainen. Ei, ei Totoro, eikä mikään muukaan karvanen, tai ainakaan tietääkseni karvanen, vaan hirvikärpänen. Kukaan koirista ei tunnusta tuoneensa sitä sisälle, mutta täällä se vaan pyörii ja vaanii tilaisuutta hyökätä kimppuuni. Moneen otteeseen oon jo melkeen saanut sen näppeihini kun se on kiipeillyt käsivarsiani pitkin, mutta tiedättehän hirvikärpäset, ei niitä niin vaan napata. Saamme siis varmaan nauttia otuksen seurasta vielä hyvän tovin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti