Haluisko joku vaihdossa vähän käytetyn nenän? Just nyt voisin luopua omastani ihan suosiolla, jos sais paremman vaihdossa. Ulkomuotoon oon jo tottunut, se ei mua haittaa, mutta tää kutina, joka jostain on pesiytynyt mun nenääni. Kohta tuulenhalkoja siirtyy niskan puolelle kun hieron sitä koko ajan tarmokkaasti.... Toisaalta, ehkä mä silti pidän oman nenäni, tiedä mitä sitä vaihdossa sais.
Viime yönä jytisti ukkonen. En kyllä kuullut kun yhden kunnon jysäyksen, nousin sulkemaan ikkunan ja vetämään pimennysverhon eteen ja siinä se. Kenties jytisi enemmän, kenties ei, ei ainakaan nukkumista haitannut.
Totoro on nyt ottanut tavakseen nukkua osan yötä punkassa ja osan yötä lattialla. Illalla Totoro kävi viereeni, mutta kun nousin sulkemaan ikkunaa, niin Totoro päätti siirtyä sängyn alle. Jossain välissä yötä se sitten tuli taas pyytämään punkkaan ja kampesin pikkuäijän viereeni. Aamulla, käytyään KePon kanssa aamuyön ulkoilulla, Totoro uhkarohkeasti meni punkan viileimpään kohtaan, avoimen ikkunan eteen (juu, olin taas avannut ikkunan). Uhkarohkea veto se oli siinä mielessä, että ko. paikka on Arskan ja Arska siinä nytkin nukkui. Arska ei yleensä välitä kenestäkään nelijalasta kiinni itessään, vaan karkottaa kaikki murisemalla hyytävästi. Tällä kertaa kävi toisin: äijät nukkuivat vieretyksin kaikessa rauhassa.
Totorolle sattui pikku "onnettomuus" tänään. Oltiin ulkona, ihan tossa pihalla vaan ja mä tietty luin, enkä koko aikaa seurannut koirien puuhia. Jossain vaiheessa aloin kaipailla Celloa ja lähdin tarkastamaan, että missä arvon herra on, se kun joskus tunkee aidanraosta ja löytyy Lepikontien reunasta. Ei yleensä meidän postilaatikkoamme kauempaa, mutta ihan tarpeeksi vaarallista sekin on. Tällä kertaa Cello oli kyllä ihan tontilla ja lähti iloisesti juoksemaan kohti kun huusin. Totoro puolestaan lähti iloisesti juoksemaan vastakkaiseen suuntaan, siis kohti Celloa...
Enpä asiaa sen enempää miettinyt, ainahan nuo juoksentelevat pitkin pihaa ja toisinaan sisälläkin hirmu höökää, käännyin siis ja lähdin takaisin keinua kohti. Kuulin kuin Totoro kiljahti, menin tietty katsomaan, muttei Totoroa näkynyt. Huutelin ja Trontti-Poo ilmestyi traktorin alta. Käveltiin sitten molemmat keinulle. Totoro ravisti päätään ja laatoille ilmestyi veripisaroita. Päätin, että siirrymme sisälle tarkastamaan vauriot.
Mitään näkyvää jälkeä ei Totorosta löytynyt, hampaatkin olivat kaikki paikoillaan, mutta nenästä tuli vähän verta. Homeopaattista arnicaa, lepoon ja seurantaan. Nyt, kun veritahroja löytyy lattioilta, sohvasta, korituolista, mun puserostani yms. paikoista, Totoro on toipunut riekkumaan ihan kun aina ennenkin, joten taidettiin lopulta selvitä säikähdyksellä. Oletus: Totoro törmäsi Celloon. Cello ite juoksi suunnilleen tuon ikäsenä niin kovaa päin Arosaa, että sai aivotäräyksen... Ihan on poika isäänsä tullut.
Totoro-toipilas on vähän lukenut Keltasta pörssiä Joulupukin ja Sammakon kanssa ja maistellut suolakeksien makua... tyhjästä paperista vaan. Pallokin on pelattu litteeks, tosin Arskan toimesta, mutta kumminkin.
Nyt toipilaan meno on jo ihan "normaalia" ja nenäkin on tallella kuten kuvista näkyy.
Tää mun nenäni sitten... ei mut nyt mä sen keksin: Totoro satutti nenänsä, mä kärsin, eläköön tasa-arvo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti