Kipazin: Loma, loma missä oot?

Loman tarve kasvaa koko ajan. Tänä aamuna ei olis millään jaksanut hiissata itteään punkasta ylös. Kello heräs 6.15

, meikä 6.35

koiraraasut saivat siis tyytyä aamu-ulkoiluun lyhyen kaavan mukaan, mutta saivat päivää varten isommat askareet kun normaalisti ja lohdutuksen sanoja, että kun vielä huomisen jaksavat, niin sitten alkaa KePon neljän viikon loma, joten pika-aamut on vähäksi aikaa ohi. No ei ne tietty mun höpinöistäni mitään ymmärtäneet, kunhan omaksi ilokseni ja huonon omantuntoni peitteeksi puhua pajatin.

Aamu-ulkoilu meni tänään ihan ok, ilman huutoa ja mekastusta, vaikka Pipuliina oli "ylimääräsenä" mukana, mutta nappasinkin sen taluttimeen ja sitten sinkosin ihan normaalista poikkeavaan suuntaan. Tällanen rutiinit rikkova toiminta aiheutti yleistä hämminkiä ja Pipuliinan normaalisti aiheuttama yleinen hässäkkä jäi. Märkäähän siellä taas oli ja länderit katosivat portaille odottelemaan niin sukkelaan kun mahdollista. Jos joku nyt ihmettelee, että minne jäivät "ylimääräiset" Chili ja Flii, niin ne vetivät sikeitä nuorimmaisen kanssa, joka huolehtii kaksikosta yöt, aamut ja päivät, meikä sitten iltapäivät ja illat. Nuorimmaisen vähän niin kun kesätyö, eikä sinne päinkään.

Työpäivät alkaa olla takkusia, siitä ton lomantarpeen ehkä parhaiten huomaakin, ei enää ajatus kulje yhtään ja motivaatio on miinuksella. Hereillä pysymiseen kuluu kahvia

kuluu sen verran, ettei maha sitä oikeestaan kestäis, ja se taas ei oloa ainakaan paranna, pikemminkin päinvastoin. Se, että radiossa puhutaan jo syksystä ja lomakauden päättymisestä, ei paranna fiilareita myöskään, ite kun ei vielä oo lomalle ees ehtinyt, niin jo ryhdytään puhumaan, että lomakausi on ohi.

Eilen sain luettua loppuun turhaakin turhemman koirakirjan

Odotin koko ajan, että se siitä viisaammaksi muuttuisi, eipä vaan muuttunut, joten jäin miettimään, että minkä ihmeen takia tuokin nyt jo aikansa elänyt opus on pitänyt yleensä painattaa suomenkielisenä versiona vuosikausia alkuperäisen kirjan ilmestymisen jälkeen. Toisaalta sitä saakin tarjoushintaan joka puolelta ja jopa, ellen nyt ihan väärin muista, jonkun ruokasäkin kaupanpäälisinä. Vähän vaarallista kyllä jaella sitä koirallista elämäänsä alotteleville... Kirjotin kirjasta lyhkösen arvostelun kotisivuille, jos nyt jota kuta kiinnostaa.

Iltapäivällä oli taas ländereille luvassa edustustehtävä "tällaisia ovat länderit". En kyllä ottanut kaikkia kahdeksaa taloudessa tällä hetkellä vaikuttavaa länderiä pihamaalle... Arska sai jäädä sisälle kun sokeutensa takia ei enää lapsista perusta ja on lasten kanssa vähän arvaamaton. Pipuliina sai jäädä sisälle, koska haukkuu ja riekkuu ja villitsee muutkin, eikä se silloin oo sopivaa kun paikalla on lapsia. Sitten arvoin Chilin ja Cellon kohdalla, että kumman otan. Lopulta vaaka kallistui Cellon osalle, vähän säälistäkin, Cello kun joutuu Chilin takia olemaan paljon tossa verkkoportin takana. Edustamaan siis lähtivät Aasa, Cello, Flii, Totoro ja Viivi. Oli sitä kööriä siinäkin, mutta esiintyivät kyllä ihan asiallisesti, vaikkeivat lapsiin olekaan tottuneet.

Cello on kyllä rauhottunut kummasti, että jos vaikka huomenna kattois miten menee Chilin kanssa, jos Cello vaikka ei enää yrittäiskään koko aikaa astua Chiliä ja kaikki voisivatkin olla ulkona yhtä aikaa.

Valokuvia otin tänään aika pläjäyksen, sää kun oli suotuisa ja vietin hyvän tovin ulkona koirien kanssa. Katotaan saanko niitä laitettua kotisivuille nyt vai myöhemmin. Tässä pari kuvaa alkupaloiksi pääruokaa ootellessa...

Aasa näyttää Totorolle mallia kuin mattoja puistellaan