Perjantai ja melkeen kaikki ihmiset jää kesälomille, tai siltä ainakin tuntuu kun jokainen käy vuoroon kehumassa, että loma alkaa. Ottakaa jonotuslappu olkaa hyvä, palvelemme numeroa 99, kertokaa kesälomasuunnitelmistanne, olkaa hyvä, jaa, ahaa, selvä, no hyvää lomaa sitten vaan, toivottavasti säät suosivat.
Mä viihdyn duunissa heinäkuussa. Liikenteessä on hiljasta, ainakin "normaaleihin" ruuhka-aikoihin ja viitsin ajaa jopa motaria ja vaikka pakullakin. Duunissa on hiljasta kun lomabuumia edeltävästä perjantaista vaan selviää hengissä, kaikki ovat lomilla. Tietty on kesäapulaisia, jotka eivät ole aina yhtä näppäriä kuin vakinaisesti asioita hoitavat, mutta toisaalta he ovat yleensä rentoja, eikä heille tule ensimmäiseksi mieleen nostattaa stressitasoaan turhilla jutuilla, tunnelma on lepposa. Aikasemmin pahimmat helteetkin oli heinäkuussa, en niistä lomasäinä perusta, mutta nykyään helteistä ei voi tietää, joten pitänee jättää se listasta. Eikä nykyään tartte enää huomioida nuorisonkaan lomia. Niinpä kolmas, ja ehkä merkittävin seikka, on se, että jostain menneisyydestä on selkärankaan iskostunut ajatus, että kun loma on loppu, niin kesäkin on tavallaan loppu tai ainakin loppusuoralla jo. Jos siis pitäis lomansa kesäkuussa, niin kesä jäis tosi lyhyeks... Tänä vuonna pidin tosin kesälomaa jo alkuvuodesta, pentujen kanssa, joten oikeesti olis enää kaks viikkoa jäljellä, mutta pidän palkatonta viikon, eihän sitä kahdessa viikossa mitään ehdi rentoutua. Toivottavasti lomaraha kompensoi edes vähän viikon palkan menetystä.
Mietin tänä vuonna tosissaan, että olisko lähtenyt vaihteeks länderileirille vaikkas päivävieraaks tai yhden yön yli, monta vuotta on jäänyt väliin, mutta noin neljän ja puolensadan kilometrin yhdensuuntanen matka ja nykyiset polttoaineen hinnat karsi kyllä sen ajatuksen päästä aikasen sukkelaan, varsinkin kun koko viikonloppua ei olis voinut kuitenkaan viipyä. Vöyrissä puolestaan olis ollut agirotu, taas se samainen melkeestä neljä ja puolsataa kilsaa suuntaansa, juu ei kiitos, kun en mikään agifriikki ole, tuskin tuun koskaan olemaankaan, meillä saa koirat tyytyä harrastamaan näyttelyitä, koiratanssia, jälkeä yms. Aasa kun ei aikoinaan agiin lämmennyt, niin etsikkoaika meni, enkä nykyiseen kiivasrytmiseen kisaamiseen kaipaa mukaan. Ja turha siellä virnuilla, ettei kai noilla kiloilla, ei se kiloista oo kiinni, kyllä se on kiinni ihan korvienvälistä. Lykkyä pyttyyn kuitenkin kaikille aktiiveille, jotka Vöyrissä tänä viikonloppuna kisaavat
Sitä oon joskus miettinyt, useemmankin rodun kyseen ollen, että minkä takia monet rodut yleensä "leimautuvat" vaan yhteen, max. kahteen lajiin, eikä sitten muista pal puhuta, eikä niitä arvosteta "tosiharrastajien" keskuudessa. Ellet siis harrasta sitä samaa mitä muutkin, niin oot vähän hylkiö, outo tyyppi, friikki, erikoisuuden tavottelija ja ties mitä. Vaan sellastahan se on aina ollut ja joka asiassa ja varmaan tulee aina olemaankin; ellet ole massassa mukana, niin oot sitä vastaan, vaikkei se niin oikeesti ole. Muistan jo koulussa kun lyhyt tukka tuli muotiin, siis tytöillä, niin meitä oli luokalla kolme, jotka ei pistetty pitkiä hiuksiamme poikki ja voi sitä ryöpytystä, mikä osaksemme saatiin, eikä meillä kuitenkaan ollut mitään sitä vastaan, että muut leikkauttivat hiuksensa, me vaan ei haluttu leikata omiamme. Meidän kolmen kantti kesti, mikä ei tapa, vahvistaa, mutta kuin moni leikkas vaan sen takia "kun muutkin". Mihinkähän se tämänkin pohdinta liitty? Ei kai mihinkään, tulipa vaan mieleen...
Säilytysjärjestelmässä on vuoto, taluttimia on kadonnut täysin mystisesti, eikä niitä löydy mistään. Aluksi kateissa oli myös Arskan niittipanta, vaan se löytyi treenirepusta. Taluttimia ei mistään. Nyt on koluttu auto, treenireppu, takkahuoneen kaapit, näyttelykassi, eteisen kaapit jne. vaan ei näy ei kuulu. Kaks ikivanhaa talutinta löysin autosta, mutten niitä taluttimia, joita etsin. En myöskään löytänyt kateissa olevaa valkoista näyttelytalutinta. Ai niin eteisen pakastimen taus täytyy vielä kurkata, sinne aina joskus putoilee yhtä ja toista ja monenmoista.
Sekin on käsittämätöntä, että yksi täysin uusi talutin on kateissa, meinaan Totorollahan pitäis toki olla uus talutin, tilasin sellaiset koko pentueelle ja tarkastin vielä lähetyksen saavuttua, että siellä oli kaikki mitä piti ja riittävän monta kappaletta kutakin. Muttei Totoron talutintakaan löydy mistään. Oikeesti en edes tiedä miten monta talutinta oon koirilleni vuosien saatossa ostanut, tuntuu, vaan, ettei niitä koskaan löydy. Tällä hetkelläkin tekis tiukkaa, jos pitäis pistää kaikki koirat yhtä aikaa taluttimiin, olis pakko ottaa käyttöön ainakin toinen niistä ikivanhoista...
Tänäänkin kevennetään kuvin, valokuvamallina Viivi.
Tässä Viivi toukokuussa, turkkia riittämiin.
Tässä Viivi kesäkuussa, nyppimistä oli alotettu, mutta se jäi ja jäi ja jäi...
Tässä Viivi tänään. Pään karvotusta vois vielä vähän hienosäätää, mutta häntään en koske, Viivi saa pitää ihanan kaktushäntänsä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti