Postipaketteja ja liikennejumi

Tänään postissa odotti pari pakettia ja hetken harkittuani päätin hakea ne kotimatkalla. Ei ehkä ihan parhaiten valittu ajankohta... Ensin jumahdin Porintielle, siellä kun on tietyömaata silmänkantamattomiin ja toisinaan liikenne pysäytetään. Tähän asti oon onnistunut välttämään turhat seisokit, mutten tänään. Ja kun liikenne seisoo, niin jonoa kertyy, joten joduin ajelemaan Nlaan jonossa ja Nlan läpikin jonossa. Postin parkkiksella oli sentään tilaa, tosin ei siinä postin oven vieressä, muttei toisaalta kamalan kaukana.

Toinen paketti oli pieni ja kevyt, mutta toinen oli pitkä, hankala kannettavaksi, varsinkin kun oli toinen paketti kainalossa, lompakko ja autonavaimet kädessä. Sain kuitenkin kauhottua kamat kuten miten kokoon ja lähdin paarustamaan kohti autoa. Kumman tahmeesti se iso paketti kulki mukana, mutta selvisin autoon asti suht hyvin.

Kotiparkkiin ajaessani nousi hymy huulille, siellä oli vastaanottokomitea: Arska istui portilla suunnilleen nenä kiinni portissa ja Cello makasi vähän matkan päässä. Kumpikin näytti siltä kuin olisivat jo tovin ootelleet mua saapuvaksi. Raahasin paketit ja laukkuni sisälle ja siinä vaiheessa huomasin minkä takia pakettia oli pikkasen hankala kanniskella, sehän paino melkeestä 15 kg ja raahasin sitä yhdellä kädellä...

Kahvit juotuani päätin, että katon jotta paketissa kanssa on se, mitä tilasin. Oli siellä, tee-se-itse -mallina nimittäin eli levyjä, ruuveja sun muuta krääsää. Ristipääruuvarin löytäminen tästä kämpästä oli aika hankalaa, mutta lopulta löysin yhden ei-niin-kovin-hyvän ja alotin urakan. Tovi piti pähkäillä miten ovet kootaan, mutta lopulta ne olivat kassassa ja sen jälkeen loppu meni ihan ok, vaan kaks ruuvia jouduin ruuvaamaan irti ja uudestaan takasin ja nekin vaan hienosäädön takia.

Nyt on siis komea CD-DVD-kaappi kirjahyllyn päädyssä ja saan vanhan pölyä keräävän hyllykön pois olohuoneesta. Tosin hyllykössä on vielä kamaa vaikka kuin, ainoastaan CD:t siirrettiin nuorimmaisen kanssa uuteen kaappiin. Enpä tiedä mitä teen kaikelle lopulle kamalle, kai ne kaikki on käytävä läpi... Että tätä rojua riittää.

Istuin jossain välissä ulkona vähän tuulettumassa ja koirat juoksivat haukkumassa naapurin lapsia, jotka ajoivat pyörineen ees taas Lepikontietä. Enpä juur enää ihmettele sitä, minkä takia meillä länderit haukkuu aika pal, huomasin nimittäin, etten komentanut niitä lainkaan, koska täytyy tunnustaa, että muakin ärsytti jatkuva ralli. Loistava palkka koirille lisäksi on se, että kun hurjasti huutaen juoksi aidalle niin kersat vilahtivat "pakoon", tai siis niin oletan koirien näkevän tilanteen kun fillari vilahtaa ohi ja koirat fillarin lähestyessä juoksee aidalle ja siinä vaiheessa fillari taas jo mennä huristaa kauemmas eli siis koiran näkökulmasta pakoon.

Viivin turkkia siistin ulkosalla. Alotin Viivin nyppimisen jo joskus kesäkuussa, mutta siistiminen on jäänyt ja jäänyt ja jäänyt, koska Viivi inhoaa sitä ja niinpä en voi nyppiä Viiviä vaikka töllöä katsoessani vaan Viivi on oikeesti nostettava pöydälle ja vahdittava, ettei neiti loikkaa pöydältä alas. Lopetin siinä vaiheessa kun sormiin iski jonkun tason kramppi... vielä jäi nypittävää, muttei enää ihan mahdottomasti. Jos vaikka viikonloppuna...