Elämä voittaa... Vai voittaako?

Tänään on kaikkineen ollut suht siedettävä päivä. Nenä ei valu enää ihan solkenaan, välillä saa jo olla kaks tai kolmekin minuuttia niistämättä ja sehän tuntuu ihan juhlalta parin viime päivän jälkeen. Kuumekin on suunnilleen pois, enää vähän normaalin ylärajoilla, eikä palele. Päätä kyllä jomottaa jatkuva niistäminen ja yskiminen, että jos jossain kohti helpotti, niin helpotuskohta korvautui jatkuvalla köhimisellä...

Liikkeellä oon jaksanut olla jonkun verran, sain ihan koiranruuat haettua, KePon avustuksella tosin, joten ei tartte koirien ainakaan nälkää nähdä. Apteekissa koukkasin myös sukkelaan, vähän flunssalääkettä, yskänlääkettä, kurkkupastilleja ja nenäsumutetta. Sit sain käytyä Plantagenissa, tosin muu porukka kävi yhtäällä ja toisaalla muuallakin matkalla sinne, mä nuokuin autossa ne ajat, säästin kaikki voimat sinne, minne oli tarkotukseni päästä. Niinpä jaksoin suht sukkelan kierroksen kukkien keskellä, tosin nyt on sitten veto veks.

Sää on upea, harmi, ettei siitä kykene nauttimaan oikeestaan ollenkaan. No koirat nauttii, talossa on kaik kolme ovea apposen auki ja koirat kulkee sisään ja ulos, menevät yhdestä ovesta, ilmestyvät toisesta, katoavat taas kolmannesta jne. Siinä sitä on niille riemua riittänyt kun ei ole tarvinut sisällä kyykkiä.

Arskalle ostin pehmopallon samalla kun hain koirille ruuat. Arska kun haluaa kantaa palloa ja pureskella sitä, mitä siitä jos on kulmuri leikattu pois. No me arat kaksjalat puolestaan pelätään, että tikit repee tai jotain pöpöjä joutuu ikeneen, niin ei haluttais Arskan kantavan likasta koripalloa tai purevan ruohomättäitä. Siks siis pallo, pehmeä ja puhdas, ei tosin varmasti montaa päivää kestä, mut eipä tarttekaan.

Missi murjottaa yhdessä mökeistään ja näyttää vähemmän iloselta. Tässä on nyt vähän pelkona, että se saattaa kuolla suruun, joskus marsut tekee niin, menetettyään parinsa/laumansa ne vaan lakkaa syömästä ja juomasta ja kuolee pois. Oon nyt yrittänyt tarjota Missille herkkuja, ettei ainakaan syömättömäksi rupeaisi, ja jokainen yrittää seurustella Missin kanssa suunnilleen aina ohikulkiessaan ja ohikulkuja kyllä riittää kun Missi asuu tupakeittiön keittiön puolella, siinä mistä jokainen kulkee jääkaapille, kahvinkeittimelle, tiskarille, veskiin, eteiseen, saunaan jne. Jaksaisi nyt kolmisen viikkoa, niin saisi itelleen seuraa... Juu, eilen maksoin varausmaksun kahdesta marsun poikasesta, joten jollei mitään ihmeellistä tapahdu, niin toukokuun puolessa välissä Missi saa itelleen uuden lauman.

Niin ja tänään ois varmaan saanut upeita kuvia blogin lukioiden iloksi, eipä vaan ole tullut otettua ensimmäistäkään, ei oo jaksanut, joku toinen päivä sitten...

Tuulensuoja toivottaa aurinkoista viikonlopun jatkoa!