Pyykkäripojat

Tänään alotin pentuvermeiden pakkaamisen kaappeihin odottamaan, että josko pentuja olis taas joskus. Suurin osa tavarasta on kyllä ihan arkikäytössä, ei pelkästään pentuja varten, mutta pentujen aikaan ne ovat esillä takkahuoneessa, muulloin takkahuoneen kaapeissa. Lopputuloksena takkahuoneen tiskipöytä tyhjeni, lipastonpäälinen tyhjeni, pentupesä eli pöytä saa olla paikoillaan siihen asti, että Cami lähtee, sen jälkeen sekin puretaan, joten sen päällä on toistaiseksi läjä sanomalehtiä. Vielä jäi tavaraa esiin ja hommat kesken, mutta hyvässä menossa olleen. Tietyllä tapaa oli haikea olo ja tietyllä tapaa helpottunut, aikansa kutakin kumminkin.

Pyykkiä pesin monta, monta koneellista. Oikeastaan pyykkikone jauhoi aamusta iltaan asti. Osan pyykeistä kuivatin ulkona, osa kuivui kuivausrummussa ja osa jäi roikkumaan narulle, sisätiloihin. Pyykkipuuhissa mulla oli apuna kaksi innokasta apulaista; Cami ja Totoro. Molemmat riehuivat likaisten pyykkien seassa antaumuksella ja yrittivät tehdä parhaansa, etten olisi saanut pyykkejä lajiteltua. Sitten siirryttiin vaiheeseen kaksi: yritin tunkea pyykkejä koneeseen ja apulaiset yrittivät estää moista tapahtumasta. Lopulta kuitenkin aina koneellinen pääsi pyörimään.

Huomenna on sitten vappuaatto... Sima jäi tekemättä, ostettiin kaupasta, toivottavasti se on edes joltisen juotavaa. Koko peliä ei menetetty: vanhimmainen leipoi munkkeja, joten on edes vähän niin kuin jotain muka-vappusta. Mulla on huomenna duunipäivä, kaikki muut saavat viettää vapaapäivää vappuaaton kunniaksi. On se vaan niin väärin.