Aamu valkeni taas pentujen jodlatessa aamuruokaansa. Sitkeesti venytin hetken aikaa, että oli tuokion hiljaista ja siinä kohti säntäsin paikalle. Pennut parveilivat jaloissa ja raapivat nilkat verille, no ei nyt sentään, et kai vaan uskonut. Vaan parveilivat kumminkin ja oottivat ruokaansa. Onneks aamuhuttu on sitä plaatua, jonka saa sukkelasti kuppeihin. Kupit maahan ja pennut ryntäsivät syömään. Hurja maiskutus täytti pentulan. Siinä kohti laskin pentuja, kun jotenkin silmä sanoi, ettei ne siinä ole kaikki. Yksi, kaksi... seitsemän. Uudestaan. Yksi, kaksi... seitsemän. Hetkinen, joku puuttuu, etsimään. Ferrari löytyi vaaleanpunaisen boxin perältä umpiunesta. Outoa, yleensä aamulla kaikki tulevat, nukkuvatkin, kun vaan kerran sanoon panut.
Ruoka Ferrarille ei maittanut, muutenkin aika vaisu poika kun yleensä on ihan melkeen menevin. Oli muuten eilenkin aika vaisu, mutta ei niin vaisu, että olisin huolestunut. Kun pennut menivät takaisin nukkumaan, painelin punkkaan jatkamaan uniani... tai siis pohtimaan Ferraria. Pääsiäinen tulossa... neljä päivää... mitenkähän eläinlääkärit, missä päivystys... pitäskö soittaa jo nyt... Äh. Miks maata punkassa kun kerta ei saa unta, ei kun ylös ja liikkeelle.
Lopulta päätin soittaa eläinlääkäriin ja selittää tilanteen. Koska muita oireita ei ole kuin vaisuus ja huono ruokahalu, niin ELL käski seurata Ferrarin eloa: pissaako se ja miten ja millaista, kakkaako se, miten ja millaista, jos ei juo ja / tai syö, niin pakkosyöttää ja -juottaa ja tarvittaessa ottaa yhteyttä. Kävi myös äärimmäisen hyvä tuuri, "meidän ELL" päivystää pääsiäisen ja sain kännynumeron, jonne soittaa, jos tilanne jotenkin muuttuisi pahemmaksi tai ei muuttuisi paremmaksi. Kivi vierähti sydämeltä.
Ferrarilla oli vähän kuumetta, sain sen jopa mitattua, sitä paleli ja kanniskelin pentusta puseroni sisällä pitkän tovin. Lopulta vanhimmainen ommella surautti Ferrarille kengurupussin, joten sain jotain hommia tehtyäkin, eikä tarvinut vaan istua pentu sylissä.
No nyt Ferrari pureskelee muita jo ihan entiseen malliin, joten eiköhän tuo tuosta tokene, mikä lie flunssan tapanen tai muu sellainen. Mutta seurataan edelleen.
Eikä siinä vielä kaikki. Muru oksensi, Cello oksensi ja nyt osa koirista on "karanteenissa" varannalla. Tosin koska oksentajat olivat nuo kaksi, niin luulen, että ne ovat tehneet jonkin kevätlöydön tontin perukoilta ja ahmineet sen kitusiinsa... Mutta ei vara venettä kaada.
Forte-panu kunnostautui tänään ihan kybällä... Tai siis kaikki olivat osallisina, mutta joku oli ahnein. Laitoin Cellolle ruokaa kuppiin, kuivia nappuloita ja päälle piimää. Cello ei ollutkaan ruokaansa syönyt vaan seuraavaksi näin kupilla kunnon termiittiparven: seitsemän seinähullua pentua. Ne ahmivat nappuloita (olivat juur syöneet oman ruokansa) hyvällä ruokahalulla. Forte kai liiankin hyvällä, koska on sen jälkeen lähinnä nukkunut ja nukkunut ja kun tarjosin sille iltaruokaa, niin näytti lähinnä siltä, että yök, ruokaa, ei kai vaan taas. Täytyy ryhtyä varomaan tuotakin asiaa. Eipä vaan ole tullut mieleenikään kun ei koskaan noin ahnetta länderipentua ole meillä ollut. Forte onkin tullut ristittyä (kuula)mörssäriksi... Mutta on se ihana.
Eilen käytiin kaupassa, ettei tarttis tänään ruuhkissa liikkua, mutta kuin ollakaan piti käydä kuitenkin ja vieläkin unohdin marsujen heinät. Niillä on onneksi vielä kaks kiloa heinää eteisessä, joten eiköhän sillä pääsiäisen yli selviä. Lähinnä menin hakemaan pennuille kermaviiliä, kaikille koirille piimää mahan rauhottamiseen ja talouspaperia. No ostoskärry oli kyllä taas aika täys kun kassalle asti päästiin, että olis varmasti taloudellisempaa ostaa kaikki kerralla.
Pentuja käytiin tänään taas katsomassa. Osaavat ne vaan olla vieraskoreita, käyttäytyivät varsin hienosti, ei mitään megariehuntaa eikä megapurentaa, siitä kai saa nauttia vaan kotiväki. Mutta toisaalta sitä ei ehkä sais yhtään pentua myytyä, jos nuo pistäisivät parastaan...
Ah tulipa mieleeni, että "olen velkaa" postia ainakin pariin suuntaan, joten lienee syytä kirjottaa ne nyt ja sitten siirtyä torstai-illan viettoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti