Kiirusta pitää

Eilinen oli tosi säpinää, eikä tää päivä ole paljon edellisestä poikennut. Aika vaan kiitää ihan huomaamatta ja tuntuu, ettei ehdi tehdä puoliakaan siitä mitä pitäis. Parhaiten se varmaan näkyy kämpässä, joka alkaa olla kuin pommin jäljiltä, ihan kirjaimellisesti.

Mitäs kaikkea eilen tapahtuikaan... DNA-testin tulokset tulivat eilen, siis postiennakkolappu oli postilaatikossa. Oli ihan pakko pakata kamansa het kättelyssä ja ajaa Nummelan postiin. Vanhimmainen jäi vahtimaan pentuja. Nummelasta ajoin kotio. Mietittiin vanhimmaisen kanssa sukkelaan, että mikä virallinen nimi millekin pennulle, siis Cellon pentujahan nuo kaikki, valitettavasti. Täytin pentueilmoituksen ja päätin viedä sen korkeimman omakätisesti kennelliittoon, jotteivat paprut sitten surffaile ees taas kun kaikki ei olekaan kunnossa. Näin on joskus ennen käynyt...

Onneksi päätin ajaa kennelliittoon, kävi nimittäin ilmi, että ELL ja kennelliitto olivat eri mieltä siitä miten tulee toimia sirukorttien kanssa. Ajelin siis kotiin ja yritin soittaa ELL:lle, mutta hällä on puhelinaika vaan aamuisin ja hätätapauksissa päivisin. No tää nyt ei mikään hätätapaus kuitenkaan. Päätin, että koukataan kauppareissulla ELL:n vastaanoton kautta. Juu, jos nyt joku ei arvannut, niin ELL on tän viikon lomalla. Sain asian puoliksi hoidettua sijaisen kanssa, sirukortteja joudun oottamaan ens tiistaihin.

Siitä sitten kaupan kautta kotiin. Tuntu, että päivä oli mennyt jonnekin kun ei pentujenkaan kanssa ollut pal ehtinyt olla, mitä nyt kiikuttanut niitä ulos ja sisään ja ruokkinut. Siivouksetkin oli vielä tekemättä, oli tullut vaan mätettyä puhdasta sanomalehteä likasten ja märkien päälle. Tunti meni kun keräsin kaikki paperit, pesin lattiat ja laitettiin häkki pentulaan.

Häkki olikin pennuille mieleen, ne ottivat sen heti uudeksi pesäkseen. No onhan siellä toki pehmuke ja tyynykin vielä kaupan päälle. Mökkikin siirrettiin keskemmälle huonetta ja senkin suosio nousi välittömästi. Vanha pesä tuntui muuttuvan osalle pelkäksi vessaksi... ohhhoijaa.

Kaikki pennut tosiaan ovat sitten Cellon lapsia. Tottakai se vähän harmitti, erityisesti narttujen osalta olisin toivonut, että toinen olisi ollut Kevin tytär ja toinen Cellon, mutta luonto päätti toisin. Oli tätäkin vaihtoehtoa mietitty etukäteen ja tiesin, että aina on mahdollista, suorastaan todennäköistä, että kaikki pennut ovat saman uroksen jälkeläisiä. Ehkä se on luonnon pyrkimys, mene ja tiedä. No tästä jatketaan taas eteenpäin ja uudet alustavat suunnitelmat on jo tehty.

Tänään nousin aamulla anivarhain ja raahasin pennut ulos pakkaseen. Ne pissivätkin tosi nopeasti, joten monta neliötä lehtiä säätyi kuivina. Lisäksi suurin osa myös kakkasi ulos, oikea lottovoitto siis.

Tää päivä on pääsääntöisesti mennyt siivoten ja pyykkiä pesten, vaikkei se ehkä äkkisiltään näykään. Kaupassa tuli käytyä ja pentujen kanssa touhuttua. Ulkonakin oltiin, päivällä jossain välissä oli jopa melkeen lämmin, vaikka mittari näyttikin vaan ihan paria plusastetta.

Pennut tapasivat tänään Murun ulkosalla ihan vapaasti. Muru oli suuri menestys ja pennut laukkasivat Murun perässä pitkin pihaa. Viivi taisi olla jo vähän kade kun kävi komentelemassa pentuja takaisin peitteille päin.

Cello on tänään kunnostautunut olemalla mitä parhain isi. Cello makailee maassa ja pennut kiipeilevät pitkin Cellon selkää. Siinä vaiheessa Cello yleensä poistuu paikalta kun pennut alkavat tomerasti etsiä tissejä Cellon vatsasta.

Pennunkatsojiakin kävi, tosin Aasa ja Arska yrittivät ryöstää koko shown. Kaksikko on joskus aika uskomaton... mutta kai se on "eläkeläisille" suotava ja ovathan nuo jo joutuneet tosi pal luopumaan huomiosta kun kaikki vierailijat huomaavat vain pennut. Toivottavasti rodusta syntyi vierailijoille realistinen kuva, eikä liian ruusuinen ainakaan.

Ai niin ei kuvia, niitä saatte muutaman huomenna (ehkä) kotisivujen pentuvahdit-galleriaan. Tosin en taida raatsia tästä minnekään lähteä kun jaloissani makaa seitsemän pentua, yksi näkyy olevan tuolla korissa kauempana, sekä Cello. Aika ihana fiilis ja ihanat varpaanlämmmittimet.