Pikkupanut sairastaa, heitä hoitakaamme

Jotain vatsatautiahan se Ferrarilla, kuulemma sitä on liikkeellä, koirien joukossa siis. Aamulla vaiva vaivasi jo muitakin sen verran, että aamupalalla oli pari hassua pentua ja Ferrari, joka on piristynyt silmissä. Oottelin sen aikaa, että laskin, etten ainakaan herätä päivystävää ELL:ä ja sitten soittamaan. Saatiin resepti suoraan apteekkiin, jossa kävi ilmi, että täällä on joku sen luokan epidemia, että lääkkeet on melkeen loppu. Saatiin kolme viimosta rasiaa ja niillä pärjätään tiistaihin, että saadaan lisää.

Alotin siis antibiootit kaikille, myös niille parille hyväkuntoisenoloiselle, samoin alotin "oksennuksenestolääkityksen". Aika rumba tarjota kahdeksalle pennulle ensin estolääkitys noin puoli tuntia ennen ruokaa, sitten ruoka ja ruuan päälle kahdeksalle pennulle antibiootti.

Noin tunti jälkeen ekan antibiootin Fenix oksensi kaiken sen mitä oli syönyt. Kirjasin asian ylös, ettei vaan pääse unohtumaan. Muut, myös Fenix, paitsi Fiktio ja Fantom, riekkuivat pirteinä pitkin taloa, ei olisi voinut uskoa, että niitä mikään vaivaa. Fiktio ja Fantom sen sijaan nukkuivat maailman menosta välittämättä.

Illansuussa taas sama rumba; estolääkitys, ruoka, TehoBakt ruutalla, antibiootti ja siinä se. Meni tunti ja Fenix oksensi taas. Soitin ELL:lle: Iltaa, minä täällä taas. Juu tulkaa samantien. Fenix sai vuorostaan saman käsittelyn kuin Ferrari eli kaksi ruutallista nestettä nahan alle, antibioottipiikki ja "pahoinvoinninestopistoksen". Fenix ei ollut yhtään uupunut, vaan huusi kurkku suorana koko nesteen pistämisen ajan. Sen jälkeen onkin nukkunut syvää unta. Ai niin, kotimatkalla kyllä oksensi, menomatkallakin, eikä mulla tietty ollut pyyhkeitä mukana, talouspaperia sentään löytyi autosta.

Toivottavasti pahin on nyt takana, eikä enää tarvitsisi eläinlääkäriin lähteä. Onnena onnettomuudessa "oma ELL" päivystää, ei tartte ajella minnekään kymmenien kilometrien päähän, vaan on tosi nopeesti perillä lekurissa. Jatkamme siis pääsiäisen viettoa potilaslauman keskellä.