Pennut ovat alkaneet viihtyä ja tareta ulkona jo pal paremmin, tietty maakin lämpiää sitä mukaan kun aurinkoisia päiviä riittää, mutta varmaan naperotkin karaistuvat. Ennen kaikkea pennuista huomaa nyt, että ne leikkivät rennosti ulkona ja alkavat laajentaa reviiriään kun tähän asti ovat pysyneet tarkkaan liki kuljetusboxia ja ovat juosseet boxin luo melko helposti. Tänään pennut seisoivat seurailemassa myös Turuntietä ajavia autoja. Siinä sitä olikin kummastelemista. Niin ja tuulenpuuskat, niissäkin oli ihmettelemistä, erityisesti illemmalla kun tuuli puhalteli peitettäkin kasaan.
Tänään jokainen pentu joutui tutustumaan havuihin ja selviytymään "jääradasta", ihan omin nokin kaiken lisäksi. Aika erilainen suhtautuminen pennuilla oli havuihin, toisten mielestä niissä ei ollut mitään outoa, toisten mielestä ne olivat ällöttäviä. Jäätiköstäkin kukin selvisi omalla tyylillään. Toiset olivat niin nopeita, etten perässä ehtinyt, siis kameran kanssa, toisilla eteneminen oli hitaampaa. Tietty vauhti riippui myös valitusta reitistä: osa kun älysi kiertää pahimmat jäätiköt, osan piti surffata suoraan pahimman ja liukkaimman alueen läpi. Kaikki suoriutuivat kuitenkin tosi hienosti.
Ei näkynyt DNA-testin tuloksia vielä postissa. Kaksi viikkoa on mennyt DNA-testin ottamisesta, joten nyt tuloksia jo odottaa kieli pitkällään, vaikkeivat ne tietenkään välttämättä luukkuun kolahda just tasan kaks viikkoa jälkeen testin, postikin ottaa aikansa. Mutta silti... Tänään ainakin säntäsin postilaatikolle just oitis kun näin postiauton ajavan Lepikontietä. Lootassa oli pelkkiä mainoksia ja ilmaisjakelulehti sekä vanhimmaiselle kirje, mikä pettymys. Pitää kai sanoa itelleen, että kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä...
Kaikenlaisia uusia kuvia, mm. puuhamaasta, jääradastasta, pentuvahdeista ja pennuista, on kotisivuilla, mutta yksi herkku tännekin, nimittäin meillä asuu tällainen jänis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti