Aurinkoa ja panukuljetusta

Pääsiäinen alkaa olla tältä vuodelta ohi ja arki kolkuttaa jo ovella. Alkaneella viikolla pitäisi saada raahattua ittensä parina päivänä ihan duuniinkin. Osaakohan sitä enää edes mennä oikeaan paikkaan saati sitten tehdä oikeita asioita. Ehkä asiat kuitenkin jostain selkärangasta hiipivät esiin kun aika on, toivottavasti, luultavasti, kukaties ja kenties.

Tänään pennut tapasivat pienen lapsen. Se olikin niitten mielestä hauskaa, harvoin pentujen kohdalle kuitenkaan osuu sellaista ihmistä, että melkeen yltää naaman nuolemaan kun nostaa tassut melkeen hartioille asti. Pieni näyteitkukaan ei pentusiin vaikuttanut. Tosin luulen, että meillä on riittämiin mekkalaa, jottei pieniin kannata kiinnittää huomiotakaan.

Uskalsin taas vielä pennut uloskin, ollaanko nyt oltu kaks vai kolme päivää vallan sisällä tautitilanteen takia. Raahattiin pennut panukuljeuksella mökin pihalle, siellä kun eivät edes omat koirat paljoa pyöri, vähemmän pöpöjä siis.

Panukuljetus lähdössä paluumatkalle:


Pentujen mielestä ulkona oli ihan älyttömän ihanaa. Koko poppoo säntäsi ulos boxista, levisi ympäri pihaa ja pisti ranttaliksi. Pennut pääsivät KePon kanssa puunkaatoon (siis pieni, vanha vaahtera oli niin laho, että "jäi käteen" kun siitä otti kiinni). Myös haravaan ja haravoinnin jaloon taitoon pääsi koko poppoo tutustumaan. Yhdessä KePon kanssa pennut asensivat vielä verkon, joka estää pääsyn talon alle, takaisin paikoilleen, se kun oli talvella irronnut. Itse testasin kuin pentulauma seuraa ja seurasihan se, koko kahdeksikko juoksi korvat lepattaen perässäni ympäri pihaa. Lopulta saatiin pakata porukka ihan väkisin kuljetuslootaan kotimatkaa varten.

Tänään on ollut aurinkoinen päivä, sellainen kesää enteilevä. Sen kunniaksi löysin tällaisen pääsiäispupun rairuohojen vierestä.



Mitä ei pieni länderi tekisi voidakseen nauttia kevään auringosta, valosta ja lämmöstä.