KePo, mikä ihmeen KePo?

Puhun (ja kirjoitan) aina sujuvasti KePosta, eikä pieneen mieleenikään ole tullut, etteivät kaikki todellakaan tiedä tai edes voi tietää mikä ihme on KePo. Itselleni se on niin itsestään selvää, etten ole tullut asiaa edes ajatelleeksi. Mutta kun sitten pohdin sitä tänään kotimatkalla, niin tottahan KePo voisi olla vähän mitä vaan:
- KEllariPOrukka
- KEittiöPOliisi
- KEpakon POtkija
- KEinoPOro
- KEltainen POrakone

KePo (kennelpoika), josta minä puhun ja naputan on pahempi puoliskoni ja voisin kai puhua myös KeMistä (kennelmiehestä), onhan tuo jo ehtinyt miehen ikään, eikä ole enää ihan poikanen. KePo nimitys sen takia, että hän jaksaa vuodesta toiseen raahautua avukseni näyttelyihin ja auttaa muutenkin kaikissa koira-asioissa, vaikkeivat ne varsinaisesti hänen harrastuksensa olekaan, tai ainakaan eivät olleet silloin kun aloitin, nyt ehkä jo aika paljon kumminkin.

KePo on tarkka koirien hyvinvoinnista. Tänään puhelimeni soi vähän jälkeen puolenpäivän. KePo siellä kyselee, että moneltako tulen kotiin, kun hän ei voi yhtään lykätä lähtöään, on joku kokous heti kahdelta. Ei muuten, mutta kun ukkostaa, ettei koirien tarvitsisi olla keskenään ukkosella. Ja jättääkö hän patteriradion niille soimaan, olisiko niitten sitten mukavampi olla, jos minä kerran en pääse aikaisemmin kotiin. Sanoin, että kyllä ne koirat siellä pärjäävät, jättää radion jos haluaa, muttei se välttämätöntä ole, eikä ne joudu keskenään olemaan kuin reilun tunnin.

Suljettuani puhelimen mietin, ettei tainnut KePo, lasten ollessa ala-asteikäisiä, koskaan huolehtia siitä, että pelkääkö lapset ukkosella ja moneltako tulen kotiin.