Vadelmia, viinimarjoja, ukkosen jyrinää

Tää päivä on otettu levon kannalta vastapainona viime aikojen hektiselle menolle. Aamupäivällä pesin pyykkiä ja koirien kanssa sitten ripusteltiin pyykit kuivumaan. Aurinko paistoi tosi lämpimästi, joten ryöhnättiin pihallakin hyvän aikaa.

Iltapäivä toi muassaan ekat ukkosen kumahdukset, joten keräilin kuivat pyykit talteen, äkkiäkös ukkossade hyökkää. Vein pyykit sisälle, nappasin kipon mukaani ja taaperrettiin koirien kanssa tutkimaan vadelmapuskia kuminasta huolimatta tai ehkä juuri sen takia. En nimittäin halua, että Cello oppii mitään outoa suhtautumista ukkoseen, kuten tosi helposti käy, koska ukkosen tullessa on tehtävä asioita, joita normaalisti ei tehdä. Varsinkin jos ukkonen tulee yllättäen, saattaa joutua, näin "maalla" suorastaan juoksemaan ja tempomaan tietsikkapiuhoja seinästä, usein juoksen myös keräämään pyykit hirmuisella tohinalla yms. Tämä käytös on omiaan antamaan koirille sen käsityksen, että ukkonen on vaarallinen. Toki onkin omalla tavallaan, mutta pelkäämään en koiriani halua opettaa.

Valdemasaalis oli laihanlainen: liekö linnut vieneet vadelmat, vai olivatko sitten rapisseet maahan, kun niitä KePon sanojen mukaan oli kyseisissä puskissa kuitenkin ollut. Tai sitten se oli vaan KePon toiveajattelua, se vadelmapiiras nimittäin...

Ukkosen kumu kuului jo molemmin puolin, se oli oikeastaan sellaista tasaista jytinää, ei erillisiä jyrähdyksiä. Mentiin silti koirien kanssa vielä viinimarjapuskia koluamaan, ihan kun kerrankin oli tilaisuus käyttää ukkosta harjoitteluun. Cello maisteli marjoja, muita ne eivät kiinnostaneet.

Vielä otettiin Cellon kanssa parit pyöri-treenit ukkosen jytistäessä taustalla. Ihan hyvin meni, ei haitannut Cellon työskentelyä. Enemmän haittaa oli muista koirista, jotka myös halusivat osallistua pyörimiseen... kukin omalla tavallaan. Lopulta marssimme sisälle kaikessa rauhassa.

Ukkonen kumisi aikansa, mutta kulki lopulta taas vaan molemmin puolin ohi, pieni sateenhäntä huiskaisi tästä yli, ei muuta. Tuulensuoja on osoittautunut nimensä veroiseksi monessa kohti ja täytyy sanoa, että osaan arvostaa erityisesti sitä ominaisuutta, että ukkonen todella usein kulkee yli toiselta, toiselta tai molemmin puolin, mutta tosi harvoin jytistää tästä yli.