Sada, sada aina vain, muistan rakkaimpain...

Tänään oli Kaivopuiston näyttely ja meillä sinne matka Astran ja Cellon kanssa. Kotopäässä sumua riittämiin, mutta jonkin matkaa ajettuamme sää selkeni ja aurinkokin paistoi. Vaan Kaivopuiston yllä kiikkui mustia pilviä, eikä pelkäksi pelotteluksi, tuli huomatuksi.

Oltuamme jonkin aikaa näyttelypaikalla alkoi sade. Meillä oli "leiri" puun alla, joten ehdin kaivaa kassista sadevaatteet ennen kuin vesi ropisi läpi lehvästöstä. Vesisade sen kun yltyi, joten viritin retkipeitteen KePon ja koirien suojaksi. Eihän se tietenkään koiria ihan kuivina pitänyt, varsinkaan Celloa, joka tovin kuluttua kyllästyi piileksimään peitteen alla. Vaan Astran turkki, päätä lukuunottamatta, pysyi kutakuinkin kuivana. Vähän tuli viime vuoden Kaivari-tunnelmat mieleen: silloin satoi koko ajan enemmän tai vähemmän, yleensä enemmän. Silloin sentään olimme ottaneet teltan mukaan, nyt emme edes sateenvarjoja.

Sade kesti aikansa ja loppui tuokio ennen länderikehän alkua. Nurmikko sen sijaan pysyi märkänä ja lätäkköisenä. Onneksi Astra sen enempää kun Cellokaan ei pahasti välittänyt märästä nurmikosta. Ehkä ne kuivalla olisivat liikkuneet vähän paremmin, mutta enpä usko, että se menestykseen olisi vaikuttanut. Cello PU2+serti, Astra PN3.

Siinä vaiheessa kun lähdimme näyttelypaikalta, paistoi jo aurinko. Siinä mielessä hyvä, ettei tarvinut märin vaattein autoon mennä: kesä kuivasi minkä kastoi. Kotona oli pakko levittää kaikki kassissa olleet tavarat, ja myös itse kassi, kuivamaan ja kyllä olivatkin hiekkaisia, huh. Ainoa menetys sateen takia oli talouspaperirullan jämä.

Vaan uni painaa jo luomia, joten Tuulensuoja toivottaa kaikille hyvää yötä.