Heinolan potti ja muotovalio

Oli kyllä ihan turhaa volinaa valittaa eilen aikaisesta herätyksestä, tänään se vasta aikanen herätys olikin. Piirun verran ennen viittä rämähti herätyskello soimaan ja täytyy sanoa, että ekalla soitolla läväsin kelloa tauluun...


Lopulta oli kuitenkin pakko nousta ja jestas, että väsytti Koirat ulkoiluttaen, kahvi valumaan, suihkuun, kuteet niskaan, KePo herättäen, aamupala ja baanalle. Matkalla nähtiin peuroja, hirvi, hevosia ja jopa pari autoilijaakin. Matka sujui joutuisasti ja kun kehä oli jo yhdeksältä ja oltiin ajoissa paikalla, niin saatiin hyvä parkkipaikka ihan portin tuntumasta. Pois lähtiessämme huomasimme, että paikalla oli toinenkin hyvä puoli sijainnin lisäksi: siihen ei paistanut aurinko, joten auto oli valmiiksi viileä kun startattiin kotia kohti. Mutta eipä nyt startata ihan vielä kuitenkaan.

Alku ei näyttänyt lupaavalta. Kesken yöuniensa herätetyt Astra ja Cello olivat ihan mahdottomia. Kumpikin hillui ja heilui minkä ehti, loikkivat syliin ja pois, vonkuivat ja vinkuivat, ryntäilivät, pomppivat kuin kumipallot, sotkeutuivat taluttimiinsa. Siis sanalla sanoen: katastrofi. Koska kehät eivät vielä olleet alkaneet, mehän oltiin menossa sinne ihan ekoina, niin juoksutin ja seisotin sekä Astraa että Celloa kehässä. Cello vähän rauhoittuikin, mutta Astra ei. Lisäksi huomasin, että Astran meno oli aika jäykän näköistä. Tämäkin vielä; koira, joka ei koskaan peitsaa, peitsaa näyttelyaamuna, vähän ennen kehää.

Lähdin kiertämään näyttelyaluetta Astran kanssa, ajattelin, että liikunta vetreyttää. Mutta Astran liikkumisesta näki, että selkä oli ihan jumissa, Astra peitsasi koko ajan ja näytti jäykältä kuin puuhevonen. Lenkki ei auttanut. Siis takaisin "leiriin" ja hieromaan. Astralla oli hirmuisia lihasmöttejä selässään, ei ihme, jos liikkuminen näytti vähän kököltä, mistä lie jumi tullut. Kauaa ei onneksi tarvinut hieroa kun jo lihakset lähtivät aukenemaan. Hieronnan lopullisten tulosten näkeminen jäi kuitenkin kehään.

Cello näytteli ensin. Täytyy sanoa, että tuomari oli tosi tarkka: syynäsi ihan kaiken ja huolella ja hampaatkin kaivettiin perusteellisesti. Cellon kärsivällisyys petti pöydällä ja Cello täräytti takamuksensa pöytään, eikä suostunut enää seisomaan, ihan kuin Cellolta olisivat takajalat kadonneet kokonaan. Ilmeisesti tuomari kuitenkin oli saanut syynättyä Celloa riittämiin, arvostelu jatkui maassa. Siellä Cello kunnostautui seisomalla ihan suht moitteettomasti. Tuloksena Cellolle tänään erinomainen, serti ja PU2-sijoitus.

Paras uros -kehän arvostelun päätyttyä vaihdoin vauhdissa Astraan eli tyrkkäsin Cellon KePolle ja jätin molemmat vastaanottamaan nauhoja yms. vermeitä. Astra liikkui kauniisti ja seisoi pöydällä ihailtavalla kärsivällisyydellä, vaikka tuomarin tutkimus oli, jos mahdollista, vieläkin tarkempi kuin Cellon kohdalla. Astraa väänneltiin korvista ja hännästä, nypittiin jalkakarvoista, vatkattiin ja veivattiin, painettiin selästä, jalkoja aseteltiin, hampaat tutkittiin viimeistä myöten jne. Astra seisoa nökötti kaikessa rauhassa, ilmeistä vaan näki, ettei se puuha nyt ihan Astran bestistä ollut. Astran tulos tänään erinomainen, serti, PN1 ja VSP-sijoitukset sekä kolmannen sertin myötä Suomen muotovalion arvo.

Kyllä ollaan kaikki onnellisia Astran valioitumisesta, erityisesti vanhimmainen, jonka mielestä alkaa näyttelemiset jo riittää. Mutta kyllä hän kuitenkin kiikutti kiireesti pystit, ruusukkeet ja läpykkeet talteen. Astra on käynyt lopulta aika vähän kehissä, koska asui vanhimmaisen kanssa Helsingissä hyvän tovin. Nyt kun molemmat ovat toistaiseksi taas kotona, aika näyttää kuin kauan, niin päätin, että nyt tai ei koskaan kun ei ikänään voi tietää kuin kaukana seuraavaksi asuvat. Astra on ilmoitettu vielä kolmeen näyttelyyn tälle kesälle ja ne saadaan kuulemma vielä käydä, mutta sen jälkeen seuraavan kerran saan kuulemma viedä Astraa kehiin vasta veteraaniluokkaan, näin sanoi vanhimmainen.

Kehän jälkeen käytiin moikkaamassa parit tutut ja suunnattiin kotia kohti. Matka meni peuroitta ja hirvittä, hevosia ja lampaita sen sijaan nähtiin ja autoilijoita oli liikkeellä jo huomattava määrä, ei kuitenkaan ruuhkaksi asti. Kotona korkattiin kuoharipullo koko porukan voimin ja kilistettiin Astran valionarvolle.