Pari päivää julkastaan näin jälkijunassa, ihan varmuuden vuoksi, eikä teksti pal taida liittyä koiriin, koirat on joutuneet sivuosiin pariksi päiväksi. Tosin ne on yrittäneet aika ajoin pitää metakkaa sitten senkin edestä. Niin ja Viiviä on tietty pitänyt muistaa lääkitä: yritä saada pieni, pyöreä pilleri kolmeen osaan
, anna yksi osa aamulla, toinen illalla, kolmas jää seuraavaan päivään. Aamulla tippoja korviin sen suun kautta anettavan pillerin lisäksi. Päivällä tippoja korviin. Illalla pillerin pala, särkylääke ja korvien puhdistus. Viivi suhtautuu kaikkeen yllättävän rauhallisesti, samanlaisella stooalaisella tyyneydellä kun kaikkeen muuhunkin, paitsi viiviöintiin.Tänään piti kiirettä, vaikka lähdin töistä ihan ajoissa. Ensin ajelutin vanhimmaista ja nuorimmaista maailmalla ja mikä oli lopputulos: kumpikaan ei saanut sitä mitä oli hakemassa, mutta tulipa käytyä ja aikaa meni mukavasti. Sen jälkeen tuupattiin ruoka uuniin ja ihme kyllä ehdittiin syödäkin ennen "polttariryhmän miittiä", jossa käytiin vielä kerran läpi koko ohjelma. KePo vilahti kotona, tuli ja meni ja oli iltasella sitten ihan
kun sanoin, että saa huomenissa huolehtia laumasta nuoria tyttöjä, jotka tulevat meille het neljältä tekemään voileipiä, niin ja saa auttaa esittelijää laukkujen, huonekalujen ja kalujen kanssa siihen asti, että ehdin paikalle keskimmäisen kanssa. Täytyy sanoa, että aika epätoivoselta tilanne näytti kun alotettiin polttariprojekti tiistai-iltana: pari päivää aikaa saada ohjelma kasaan ja keskimmäisellä melkeen pelkkää iltavuoroa. Yks suunnitelma toisensa jälkeen rysähti johonkin: ei saatu aikaa, ei saatu yhteyttä jne. En tiedä kuin moneen firmaan lopulta jätin yhteystietoni
, mutta yhdestä minulle soitettiin takaisin. Toisesta tuli tänään tekstari tyyliin: "Olen merkinnyt itselleni esittelyn Lohjalle noin klo 19, mutta minulla ei ole osoitetta.". Tekstasin kohteliaan vastauksen ja sain sen verran ystävällisen vastauksen takaisinpäin, että päätin pistää numeron talteen vastaisen varalle, mutta tunnustaa täytyy, että tuossa kohti nousi tukka pystyyn 
ja näin sieluni silmin rivin esittelijöitä oven takana tavaroineen. Nuoriso nauroikin katketakseen, että kohta postiloota täyttyy alan myyntiluetteloista ja posti huomaamattomasti pakatuista lähetyksistä. Siinä kohti saatoin kuitenkin huoletta nauraa mukana, sillä en ollut jättänyt osoitetietoja mihinkään, ainoastaan nimen ja numeron ja kun numero on salainen, niin sitä kautta ei osoite selviä.Sitten kun ohjelma periaatteessa oli kasassa, niin aikataulut piti tietenkin saada porrastettua siten, että yhdestä ehtii toiseen ja kun moni ihminen hoitaa samaa asiaa yhtä aikaa, niin kyllä on kuulkaa puhelin piipittänyt. Välillä tuli sellainen olo, ettei ehdi kun tekstareita naputtaa. Vaan tämänpäiväiseen miittiin mennessä olivat asiat järjestyksessä, niin uskomattomalta kun se tuntuukin. Ja aika uskomattomana suorituksena sitä on moni kaiken kaikkiaan pitänyt.
Lopulta viimeiseksi paniikkiasiaksi jäi keskimmäisen työvuoro. Ohjelma oli kasassa ja aikataulutettu, mutta vieläkään emme olleet satavarmoja, että oliko vuoronvaihto onnistunut. Toisen työntekijän kanssa oli kyllä sovittu, että hän vaihtaa työvuoroa keskimmäisen kanssa millä hyvänsä tekosyyllä ja tekee perjantai-illan aamun sijaan ja näin keskimmäinen saa aamuvuoron. Ko. henkilö todella ansaitsee tuhannet kiitoksemme!!!! En usko, että kukaan välttämättä haluaa olla töissä perjantai-iltana, jos vaihtoehtojakin on.
Vasta tänään iltamyöhällä asia varmistui ihan satavarmaksi: vanhimmainen soitti ja kysyi, että onko keskimmäinen miten kotona, hän tulisi katsomaan sitä hääpukua (vanhimmainen opiskelee vaatetusalan artesaaniksi). Huokasimme kaikki helpotuksesta kun vastaus oli, että keskimmäinen pääsee klo 16.00. Niinpä vanhimmainen sopi keskimmäisen kanssa treffit klo 16.00, paitsi, että sinne treffeille menen minä. Ja siitä se ohjelma lähtee pyörimään.
Vähän on väsynyt ja tyhjiin puristettu, vaan kuitenkin iloinen ja tyytyväinen olo. Tuulensuoja vetää vielä vähän henkeä ennen huomista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti