Kouvola kutsuu

Kello soi puoli seitsemältä. Väsyttää Vaan ei auta, liikenteeseen on lähdettävä. Ja kun lopulta saa itsensä liikkeelle, niin sitä on ihan pirteä. Tarkoitus oli viedä Arosa lähtiessä kotiinsa, mutta lopulta päätin, että viedäänkin se vasta iltapäivällä kun mennään kummipojan synttäreille. Eihän sitä tiedä missä kunnossa Arosan kotijoukot ovat SEn päivän jälkeen. Tekstasin siis keskimmäiselle, että tullaan vasta iltapäivällä.

Kamat ja koirat autoon ja kohti Kouvolaa, koiranäyttelyyn. Ravirata on kuin pätsi, ei uskoisi niin kuuma voivan ollakaan elokuun puolenvälin jälkeen, vaan kun on. Kouvolassa oli outo järjestely: kukaan ei saanu asettua kehän reunalle minkäänlaisin tavaroin höystettynä. Eipä meilläkään ollut kuin kassi ja yksi tuoli, mutta niin vaan kehotettiin siirtymään pois. Toisaalta yleisö pääsi kyllä sitten todella hyvin seuraamaan kehien kulkua, itse vaan piti olla tarkkana, ettei myöhästy kehästä, kun ei voinut koko aikaa kytätä kehän reunalla.

Cello esiintyi lopulta mallikkaasti, kun vaan ensin sain Cellon nenän irti kehän pinnasta. Käsittely ja kaikki meni hyvin, arvostellussa olikin maininta "erittäin hyvä luonne". Siitä joutaa kyllä olla ylpeä. Astra taas ei tänään halunnut esiintyä vaan kiemurteli kehässä kuin ankerias. En saanut Astraa millään seisomaan paikoillaan. Käsittely meni kyllä hyvin, mutta se poseeraaminen, voi elämän kevät. Astran arvostelu muuten alkaan sanoin: very exotic female. Arvoitukseksi minulle jäi, että millä lailla eksoottinen. Cello ERI1, PU2, varaSERT, Astra EH1.

Tässä näyttelyn länderitrio

Aika valtavan kokoset pokaalit muuten , näkyvät tuolla muovikassissa taustalla.

Poijaat


Ja eksoottinen Pipuliina


Kotimatkalla ajettiin harhaan. Tai no harhaan ja harhaan. Tarkoitus kyllä OLI ajaa samaa reittiä kun mennessäkin eli kutostietä, mutta jotenkin löysimme itsemme tieltä nro 12. No kunnon turistien tavoin ajateltiin, että mikäs siinä ajetaan sitten Lahden kautta kotiin, tuleepa sekin tie nähtyä, nimittäin Kouvola-Lahti. Todettiin lopulta kilometrimittarista, ettei se matka tainnut olla yhtään sen pitempi kuin ajaa Hesan kautta.

Kotona ehdittiin tovi hengähtää, siis lähinnä syödä jotain, ja sitten taas liikkeelle: Arosa kotiinsa, samoin keskimmäiseltä meille jääneet tavarat, niin ja itse tytärkin vielä, poimittiin työpaikan parkkikselta. Oli siis päässyt töihin SIITÄ päivästä huolimatta. Matkan aikana meille jo soitettiin, että koska oikein saavumme synttäreille. Onneksi saatoin sanoa, että ihan kohta, heitetään vaan Arosa ensin kotiinsa.

Nyt on näytelmät näytelty ja synttärit juhlittu, mutta huomenna meno jatkuu: Helou Heinola, täältä tullaan.