Viivi eläinlääkärissä

Tänään oli Viivin eläinlääkäriaika, iltasella vasta tosin, joten ei hyvää syytä lähteä töistä kesken päivän. Oltiin ajoissa ja eläinlääkäri oli myöhässä... Onneksi Viivi on kärsivällinen odottelija, eikä pienistä perusta. Nytkin kampesi syliini het kun sain takamukseni penkkiin, ja istua tönötti siinä sitten koko sen ajan kun odoteltiin vuoroamme eli siis noin 45 minuuttia. Jonkusen ihailijan Viivi taas sai stooalaisella tyylillään reagoida ympäristöönsä. Lisäpisteitä taisi tulla siitä, että paikka oli eläinlääkäriaseman odotushuone.

Paikalle saapui kassi kahden naisen kanssa. Äkkiä kassi alkoi haukkua, joka sai Viivin kurtistamaan kulmiaan... tai niin Viivi olisi tehnyt, jos olisi ihminen. Sitten kassi alkoi pomppia ja lopulta kassi kaatui siihen odotushuoneen lattialle. Siinä vaiheessa Viivi näytti jo siltä, että tää ei oo tottakaan. Lopulta toinen naisista kaivoi kassista koiran. Luulen, että kassin sisältö oli pekingesi, sillä oli vaan niin outo leikkaus, että ihan satavarma en uskalla olla, aika varma kumminkin. Karvakasa haukkua reukutti Viiville omistajiensa komennuksista välittämättä, mutta Viivi vaan toljotti sitä sen näköisenä, että hei haloo sulla on herneet karanneet kallosta.

Viimein oli meidän vuoromme.

Eipä eläinlääkärikään päällepäin ja ilman apuvälineitä Viivistä nähnyt muuta kuin sen, että Viivi kantaa vastenta korvaansa jo melkeen kaulassa asti, kun oikea puolestaan on siellä missä kuuluukin. Mutta korvalampulla (vai mikä lienee instrumentti se nyt onkaan) totuus valkeni: korva on tosi pahasti tulehtunut sieltä syvempää ja kuulemma erittäin kipeä. Korvasta otettiin pumpulipuikolla näyte ja tarkoitus oli vielä puhdistaakin korva, mutta kun Viivi tärisi ihan mielettömästi jo korvaan kurkistuksen ja näytteen kaivelun jäljiltä, niin ELL antoi armon käydä oikeudesta, vaikka Viivi lakkasinkin tärisemästä sillä aikaa kun näyte tutkittiin ja tuska helpotti. Puhdistusurakka jäi siis minulle ja huomiselle, vermeet toimitusta varten sain kyllä mukaan.

Parkkipaikalla, kun pakkasin Viiviä autoon, eräs vanhempi nainen jäi tuijottamaan meitä. Mietin jo kuumeisesti, että tehtiinkö me jotain sellaista, josta voi valittaa, vai seisoiko autoni tämän naisen mielestä liikaa jalkakäytävän puolella (toinen etukulma "tuli ulos" ruudusta, mutten oikein tiedä, että miten sen olisi saanut ruutuun jättämättä peräpäätä tielle). Lopulta nainen, jonka pää oli jo melkein autossamme, avasi suunsa ja totesi, että onpa suloinen koira, ihan kun siinä TV-mainoksessa. Onneksi kerrankin olin ajantasalla mainosten suhteen, joten saatoin vastata, että aika samannäköinen kyllä, mutta erirotuinen.

Het kotiin tultuamme Viivi sai särkylääkkeen. Sen jälkeen laitoin ruuan ja annoin Viiville antibiootin. Erittäin mielenkiintoinen annostelu muuten: 1/3 tablettia kahdesti päivässä. Ihan kivaa jakaa niitä pieniä pillereitä kolmeen osaan. ELL kyllä lohdutti, ettei se nyt ihan milligramman päälle ole, vanhimmainen puolestaan käski murskata morttelissa ja punnita. Taidan tyytyä "noin kolmannes" -annosteluun.