Sadetta odotellen

Hammasepisodi sai lopulta onnellisen päätöksen ja nopeasti. Soitin tiistaiaamuna, heti kahdeksalta, hammaslääkäriin. En tosin elätellyt suurtakaan toivoa päästä vastaanotolle nopeasti, vaan ihme tapahtui, aika oli melkeestä saman tein eli 8.50. Hammas siis lompakkoon ja menoksi. Pieni epäillys kaikersi mielessä, että entäs jos hampaalle ei voidakaan tehdä mitään... Mutta turha pelko: hammas tuupattiin putsautumaan sillä aikaa kun hammaslääkäri putsasi suussani olevan hampaanjämän. Sen jälkeen keraaminen osa liimattiin takaisin paikalleen ja se oli siinä. Hyvin on toiminut sen jälkeen, vaikka aluksi olikin koko ajan sellainen olo, että koska hammas taas rapsahtaa irti.

Muuten elo on ollut rauhaisaa, sellaista duuniin sopeutumista: ei ole yhtään nälkä kun pitää syödä, on kamala nälkä kun ei voi syödä, nukuttaa kun ei voi nukkua, ei nukuta kun pitäisi nukkua. Vaan eiköhän oikea vuorokausirytmi vähitellen löydy. Luulisi ensi viikon olevan jo ihan toista maata kuin tämä viikko. Mutta sitä vettä voisi kyllä sataa...