Totoro patsastelee

Tänään oli Totoron "tottistunti" ja ajaa hurruutettiin Veikkolaan. Totoro on hauska kun se istuu pakussa pelkääjän penkillä omissa vöissään ja on tarkkana kuin porkkana, syynää liikennettä ja aina kun pistän vilkun päälle se vilkasee mua kysyvästi. Siinä liikenteen seuraamisen sivussa Totoro muutenkin tuntuu pitävän kontaktia.

Perillä tehtiin pieni ja nopee lenkki, Totoro sai haistella, nostella koipee ja vähän päästää höyryjä, sen mitä nyt taluttimen päässä kykenee höyryjä päästämään. Sen jälkeen sisätiloihin tunnille.

Alotettiin pöydältä (siis meidän ekat viis kertaa "tottista" on lähinnä näyttelyjuttuja). Kolme kouluttajaa syynäili Totoroa, kaiveli hampaita, puristeli palleja, kopeloi, rapsutti, sipsutti, hiipi, tuli vauhdilla, pyöri ympärillä, kurkki, kumarteli jne. Ja Totoro oli täysin cool, seisoi pöydällä upeasti ja ryhdikkäästi, en ees taluttimesta pitänyt kiinni, näyttelytalutin lojui pöydällä. Tuntuu tosiaan kuin mitään ongelmaa ei oliskaan, ja ehkei enää olekaan. Toisaalta nyt kaikki tyypit ovat olleet naisia...

Harjoteltiin ravaamistakin, se menee ihan kiville edelleen, Totorossa on liikaa vauhtia ja intoa. Seisominen sen sijaa sujuu loistavasti ja käskysanakin tuntuu olevan tuttu, sitä totellaan heti. Pöydälle Totoro nyt yrittää kavuta aina kun mennään pöydän ohi, pöydän osalta tapahtunut positiivinen ehdollistuminen. Sovittiin, että opetan Totorolle "suullisen naksun", jota voin käyttää ihka oikeassakin näyttelyssä ja jonka avulla saadaan ravi kohdalleen. Seisomista täytyy harjoitella siltä kantilta, ettei Totoro hae tiettyä kohtaa suhteessa meikäläiseen, vaan jää seisomaan mihin kohti vaan. Nythän Totoro kääntyy aina mun eteeni tietyssä kulmassa ja hakee sen kulman ihan väen vängällä.

Kotimatkalla mietin sopivaa "naksusanaa", sellaista, joka on lyhyt, ytimekäs ja istuu mun suuhuni. Testailin ajatuksiani Totoroon siinä kotia kohti ajellessani ja luulen, että meillä on nyt sana valittuna, tänään täytyy alottaa sen harjoittelu.

Juteltiin vähän Cellon puomilta putoamisestakin ja kouluttajat olivat joka iikka sitä mieltä, että parempi, jos Cello nyt yhdisti putoamisen punapuseroiseen naiseen, siihen siedättäminen sujuu ihan kotioloissa, pahempi jos puomin osalle jäi jotain ongelmaa, sitä kun on vaikeempi treenailla noin vaan ohimennen.

Nyt taidan painella kirjan pariin, toivottavasti huomaan mennä nukkumaan ennen kuin kello herättää duuniin...