Jämähdin eilen taas iltamyöhällä lukemaan, etten sitten ihan ajoissa ehtinyt yöunille. Yöllä elelin jossain fantasiamaailmoissa, en tosin ihan niin kammottavissa kuin kirjassa, tai ehkä unisieppari ajoi taas kerran asiansa ja säästi pahimmalta. Aamulla heräsin lopenuupuneena, silmät turvoksissa ja luusto natisten. Vähän oli kankee olo, olin nimittäin nukkunut käytännöllisesti katsoen koko yön samassa asennossa, vasta ihan aamutuimaan, kun KePo nousi, vääntäydyin toiselle kyljelle torkkumaan toviksi. Rattaat kuitenkin lähtivät käyntiin, vaikka naputtaenkin, ja duuniin päästessäni olin jo melkeen hereillä. Kahvinjuonti on ollu rajottunutta vatsataudin jälkeen, joten sillä en uskaltanut itteäni lisäpiristää.
Tänään oon nauttinut ajatuksesta, ettei viikonloppuna todellakaan tartte suunnata Jyskälän näytelmiin. Nauttinut sen takia, että saa olla kotona, saa nukkua ja voi lukea... Lisäksi voin nyt rauhassa nauttia Pohjavilla-Viivin ja Pullukka-Aasan rapsuttelusta, ei tartte stressaantuneena todeta, että toisella ei edelleenkään ole karvaa ja toinen on edelleenkin turhan tukeva ja varsin karvaton.
Iltapäivällä hurruutin Nlaan hakemaan, ei suinkaan vanhimmaista, vaan Aasan laihisruokaa, paitsi, ettei liikkeen tilaus ollut rantautunut, joten en sitten saanutkaan ruokaa. Ens viikolla paremmalla onnella. Ruuan sijaan tassuihin tarttui joululahja Arskalle, juu on äärimmäisen tärkeää ostaa jokaiselle koiralle joululahja, niille kertyy leluja melkeen kun lapsille aikoinaan.
Kotona tuuppasin pasteijat uuniin ja KePo keitti kuivakahvia... siis unohti laittaa vettä keittimeen, niinpä jouduttiin oottelemaan suun kostuketta tovi, koskei kukaan oitis huomannut asian oikeaa laitaa. Toisaalta sit pasteijat ehti mukaan kuvioihin ajoissa...
Osa koirista pääsi taas nauttimaan ystäväni taitavista käsistä, kiitosta vaan!!! Arskan ja Pipuliinan lihaslukot tulivat avatuiksi ja Cellon kunto tarkastetuksi puomiepisodin jäljiltä (kunnossa on). Kummasti nuo koirat jo nykyään tietävät, että jos tarpeeksi juoni on, niin saa hoitoa, tarkotus oli nimittäin, että vaan Cellolle tehdään pikatarkastus ja muilta osin vierailu on ihan seurustelua. Vaan Arska halusi osansa ihan väkisin, Pipuliina vähän hienovarasemmin ja Cello taas ei ois moisesta "kuntotarkastuksesta" perustanut ollenkaan. Aasakin yritti vähän tehdä itteään tykö, Viivi roikku tuntumassa ja Totoron aika meni siihen kun se ihmetteli, että mitä kummaa täällä oikein puuhaillaan ja miks toi "vieras täti" käpälöi kaikkia.
Arska oli käsittelyn jälkeen näin rento,
eikä kukaan ainakaan kyläilijää vierastanut.
Nyt mä painelen kirjan pariin, saa nähdä oonko vielä aamullakaan unten mailla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti